Kuulun niihin onnekkaisiin joiden vanhemmat asuvat melkein kulman takana ja vielä saman katon alla. Hyvin lyhyen matkan päässä asustelee myös sisko sekä veli, joten perheenjäseniä on helppo tavata lähes aina kun haluaa (vaikkakin äitini on eläkkeelle jäämisen jälkeen kiireisempi kuin koskaan).
Perhe – se on aika tärkeä asia, oikeastaan ihan hirmuisen tärkeä. Kukaan ei tässä maailmassa ole täydellinen, mutta perhe joka ympärilläni säheltää on silti minun ja vain minun perheeni. Toista en tilalle saa, eikä sellaista tarvetta edes ole, sillä kenestäkään perheenjäsenestäni en haluaisi luopua ikimaailmassa.
Tämmöisiä juttuja ei tule usein sanottua niille joiden näitä asioita tulisi kuulla, mutta onneksi on blogi jonne on helppo kirjoittaa sellaisia juttuja joita on välillä vaikeampi sanoa päin naamaa. Joulun alla perheen merkitys ja se, että he ovat siinä ihan lähellä, kasvaa entisestään. Itse en edes osaa kuvitella joulua ilman istahtamista vanhempieni sohvalle syöden äitini tekemiä jouluruokia ja jutellen meidän perheelle tuttuun tapaan hieman epätavallisia juttuja. :)
Ennen joulupöytään istahtamista meillä oli kuitenkin edessä viime lauantaina isäni suunnittelema brunssi, josta on ihan pakko kertoa enemmän. Kaikki lähti liikkeelle alkuvuodesta, jolloin veimme vanhempani kiitosbrunssille Bistro O Matiin koiranhoidon johdosta. Varsinkin isäni jäi kummastelemaan brunssin hintaa, ja hän halusikin järjestää meille brunssin, jonne hän ostaa samalla rahamäärällä (140 euroa) ruokaa ja juomaa näyttääkseen miten järjettömiä brunssien hinnat ovat.
Saimme vihdoin sovituksi päivän ja 1.12.12 suuntasimme jännittynein fiiliksin kohti vanhempieni kotia. Ihan yksin isäni ei brunssia järjestänyt, sain nimittäin puhelun äidiltäni kun ajoimme kohti maailman runsainta brunssia, ja muistan kun äitini sanoi minulle jotenkin näin ”brunssin järkkääminen on kauheaa hommaa”. :)
Saavuttuamme perille oli meitä tosiaan vastassa maailman runsain brunssi! Kirjoitan tähän nyt ylös ihan jokaisen ruoan/herkun jota meille tarjoiltiin ja joita me myös söimme. Makkaranpaisto takassa jäi tällä kertaa ähkyn takia väliin, mutta tahtoisin kyllä mennä sitäkin tässä jossain välissä tekemään. :P
- K-kaupan grillikanaa
- patonkia
- Lidlin sulatejuustoa
- Olympia-sulatejuustoa
- rosvofilee-leikkeleitä
- maksamakkaraa
- salaattia
- vesimelonia
- villisikasäilykettä (koska brunssilla piti kuulemma olla myös jotain eksoottista)
- HK:n aitoja nakkeja keitettyinä
- perunasalaattia
- sinappia
- lämpimiä voileipiä balkan-makkaralla
- hirvenlihapihvejä paistokastikkeella
- äidin tekemää puolukkahilloa
- perunoita
- Brie-juustoa
- karpalovuohenjuustoa
- hirmuisen vahvaa sinihomejuustoa
- Tuc-suolakeksejä
- neljää eri hilloa juustojen kanssa
- äidin tekemää pullaa
- äidin tekemää mustikkapiirakkaa, jolle kävi pieni sakka-allas onnettomuus
- kuppikakkuja (mun ja erään pienen leidin tekemiä)
- Duetto-suklaavanukkaita
- jäätelöä
- Daniela-suklaatäytekeksejä
- irtokarkkeja
- choco-banaanisuklaita
- appelsiinituoremehua
- äidin tekemää omanamehua
- äidin tekemää viinimarjamehua
- cokista
- maitoa
- vettä
- kahvia
- lottokupongit
ei voittoa
Joko te uskotte, että kyseessä oli maailman runsain brunssi? Lottokupongit eivät toki olleet tarkoitettu syötäväksi, vaan niiden taakse piiloutui aika kiva ajatus. Isäni sanoi, että ravintolan brunsseilla jännitys loppuu heti kun brunssilta lähdetään kotiin, mutta hänen järkkäämällään brunssilla jännitys jatkuu aina iltaan (eli siis lottoarvontaan) asti. Niin södeä! Tosin me taidettiin istua ja syödä brunssia pidempään kuin siihen lottoarvontaan asti, ihan totta me aloitettiin syöminen 14.30 ja lopetettiin joskus hieman ennen kymmentä. Ja kuten isäni brunssin aikana muistutti – tänään ei lasketa kaloreita! No juu, ei laskettu ei. ;)
huomaa taustalla vaaniva harmaa karvainen kaveri
Brunssin parasta antia olivat tällä kertaa grillikana, hirvenlihapihvit paistoliemestä tehdyn kastikkeen kera, patonki maksamakkaran ja Lidlin sulatejuuston kera, suolakeksit karpalovuohenjuuston ja vadelma&granaattiomena hillon kanssa, lämpimät voileivät sekä irtokarkit, jotka isä oli ostanut ihan vain sen takia, että mä tykkään niistä. Niin södeä!
En voi ihan totta nipottaa tai valittaa mistään. Brunssi oli aivan ihana ja hyvän ruoan äärellä oli ihana viettää vilpoista ja pyryistä lauantaita. Annoimme herra Longfieldin kanssa brunssille arvosanan jo brunssin puolivälissä, ja tätä arvosanaa ei tulla muuten ihan heti rikkomaan. Vai mitä sanotte arvosanasta 11+?
Tämän postauksen joulusanoma oli siis seuraava – viettäkää aikaa perheidenne kanssa.
«Vuosi sitten: Joulukalenteri 3: Suuri tonttukirja»
Meanwhile in Longfield.. 
Kotibrunssi on hyvä idea, edes ihan rantintolabrunssia vastaavaa summaa ei tarvitse käyttää. Ajatuksena oli kutusa ystäväiä brunssille ennen joulua, mutta aika loppuu keksen. Toisaalta tammikuu on monelle rauhallisempaa aikaa, joten on varmaan parempi suosiolla siirtää brunssi sinnemmäksi.
Isälläni oli mennyt brunssin aineksiin 125 euroa, se unohtuikin mainita itse postauksessa. Ruokaa jäi yli niin paljon, että viikkoon ei vanhempieni eikä meidän tarvitse ruokakauppaan mennä (nappasimme mukaamme ison kassin brunssin ruokia). :)
Ystävien ja perheen kanssa on ihana viettää aikaa ja onhan se myös niin, että kutsun saaminen jonkun kotiin on todella mukavaa. Tuntuu ihanalta ajatella, että joka haluaa viettää aikaa juuri minun kanssa. <3
Tammikuun brunssi kuulostaa mukavalta, sen yhteydessä voi kivasti vaihtaa joulukuulumisia ihan kunnolla eikä kellään ole enää kiire ostoksille, siivoamaan tai ruoanlaittoon.