Velourasuisen leidin loihtima päivällinen

Viime sunnuntaina oli historiallinen päivä. Ensinnäkin meidän asunnon ensimmäinen näyttö oli silloin, ja lisäksi olimme saaneet päivälliskutsun velourasuisen leidin luokse. Ja jotta ymmärtäisitte, miksi päivälliskutsu oli niin historiallinen, niin kerrottakoot, että velourasuinen leidi ei ole koskaan ennen tarjonnut kotonaan kenellekään itse valmistamaansa päivällistä. Mun mielestä on aika historiallista saada kutsu jonkun ensimmäisille päivälliskutsuille – olin hirmuisen otettu.

Päivälliskutsuilla tarjottavat sapuskat pysyivät salassa ihan loppuun asti, ja se vain lisäsi päivän hauskuutta. Ehkä kaikista suloisinta koko hommassa oli kuitenkin sunnuntaiaamuna saamani viesti, jossa velourasuinen leidi kirjoitti seuraavaa: Tämän päivän pukukoodi: asu vapaa, verkkarin kaltainen. :) Ja tokihan me aiomme totella emännän käskyä! Kaivaessani sopivia vaatteita vaatehuoneesta huomasin kuitenkin, etten omista verkkareita, huppareita tai muitakaan vastaavia ”löhö”vaatteita. Kyllä sieltä vaatehyllyiltä löytyi juoksutrikoita ja jumppatoppeja, mutta niissä ei ole kyllä kiva istuskella ja nauttia ruoasta. Lopulta päädyin kiskomaan jalkaan paksut housuleggarit sekä herra Longfieldin värikkään svetarin. Herra löysi itselleen täydellisen verkkariasun, joten kauluspaitojen silittämisestä ei tarvinnut tällä kertaa murehtia!

pukukoodi

Velourasuinen leidi oli kokkaillut meille herkullista aurajuustoista lohta, jota syötiin uuniperunoiden ja valkosipulisen täytteen kanssa. Emme ole koskaan tehneet uuniperunoita itse, ja ymmärsin syyn kun kuulin kauan niiden valmistaminen kestää. Keskikokoiset Rosamunda-perunat olivat olleet uunissa 1,5 tuntia! Ei sovi mun hermoille. :) Uuniperunoiden täyte oli todella hyvää, ja pottuja oli tosi kiva syödä toisen tekemänä, mulla niiden valmistamiseen ei hermot tosiaan varmaan riittäisi. Luulen, että meidän keittiössä valmistuneet uuniperunat olisivat aina raakoja.

Vähän niin kuin alkupalana oli täytettyjä katkarapuisia kananmunia. Oi että miten hyviä nekin olivat! Me tosin nosteltiin alkupaloiksi tarkoitetut kananmunanpuolikkaat pääruoan kanssa samalle lautaselle, sillä ne toimivat tällä kertaa salaatin korvikkeena.

Jälkkärinä oli varsinaista herra Longfieldin herkkua – vadelmaista valkosuklaaunelmaa! Tosin pakko tunnustaa, että vaikka itse pidän enemmän ruskeasta suklaasta, oli tämä puhtaanvalkoinen jälkkäri mielettömän hyvä lopetus päivälliselle. Jälkkäri oli tarpeeksi makea, mutta kuitenkin ihanan raikas tuoreiden vadelmien ansiosta. Isot propsit velourasuiselle leidille!

Jälkkärin reseptin julkaisen omana postauksenaan myöhemmin, kyseessä oli nimittäin sen verran hyvää herkkua. :P Jälkkäripostauksen yhteydessä mun on myös pakko kertoa tarkemmin velourasuisen leidin päivällisaineiden ostossekoilusta. Kauppareissuun kuului mm. pankkikortin hakeminen parinkymmenen kilometrin päästä (kortin puuttuminen lompakosta huomattiin kassajonossa), lähes tyhjällä tankilla kaupasta kotiin ajelua (tankin mittari näytti jo pelkkiä viivoja) sekä parkkeerauksen keskelle ratikkakiskoja. Että ihan totta tää oli kaikella tavalla historiallinen päivällinen! :)


«Vuosi sitten: Vaateostoksilla Aasiassa»