Uudenvuoden aatosta on jo pieni tovi, mutta mulla on jemmassa vielä pari postausta vuodenvaihteesta. Mehän vietimme tämän vuodenvaihteen herra Longfieldin kanssa Klaus K -hotellin hellässä huomassa, kuten jo heti vuodenvaihteen jälkeen kerroin kuvin sekä sanoin. Vuoden 2014 alkamisen lisäksi vietimme 1.1. nahkahääpäivää, joten juhlimisen aihetta oli yllin kyllin!
Klaus K -hotellin tarjoamaan uudenvuoden pakettiin kuului hotelliyön lisäksi illallinen sekä brunssi hotellin Livingroom-ravintolassa. Ja nyt keskitytään siihen illalliseen, brunssista tulee omat hölinät tässä jossain välissä.
Alkupalat
Olimme lukeneet herran kanssa useampaan otteeseen sähköpostiini tulleen uudenvuoden menun läpi. Alkupalapöydästä odotimme eniten hummerikeittoa, mätimoussea, Pielisen savumuikkuja sekä skagen-leipiä.
Kaikki odottamamme alkupalapöydän herkut olivat hyviä, vaikkakin skagen-leipiin petyimme hiukan. Odotukset olivat niiden osalta liian korkealla. Tosin erityisen rapean kuoren omannut tuore leipä kyllä korvasi skagenit! En voi ymmärtää miten leipään saadaan niin rapsakka kuori. Toisaalta on ihan hyvä, etten onnistu tekemään sellaista itse, vetelisin nimittäin sitä valehtelematta parin kokonaisen leivän päivävauhtia.
Tilasimme alkupalojen kaveriksi lasilliset kuohuvaa, muuten joimme koko illallisen ajan vettä (viinitonkka avattiin myöhemmin illalla Oxygenol-pariskunnan kanssa hotellihuoneessamme).
Pääruoat
Alkupalojen jälkeen oli tietenkin pääruoan vuoro. Pääruokien osalta saimme kokea pienoisen pettymyksen heti pöytään istumisen jälkeen. Tarjoilija kertoi, että pääruoka tuli tilata listalta kolmesta eri vaihtoehdosta. Eihän tässä kohtaa periaatteessa pitäisi pettyä yhtään, mutta kun sähköpostiini tulleessa mainoksessa mainittiin pääruokienkin olevan tarjolla buffetista (tai ainakin siltä minusta pääruokabuffet menussa kuulosti). Ja me toki olimme innoissamme tulossa maistelemaan kaikkia kolmea herkulliselta kuulostavaa vaihtoehtoa.. Herra Longfield mainitsi asiasta tarjoilijalle, joka oli huomautuksesta hämillään. Jätimme asian kuitenkin siihen, ja tilasimme pienen pohdinnan jälkeen peurapaistia sekä black angus-filettä (jota en osannut lausua hienosti).
Pääruoat olivat kohtuullisen pienet, mutta se on vain positiivinen juttu silloin kun alkupalat sekä jälkkärit tarjoillaan buffetista. Toinen erityisen positiivinen juttu oli annosten maku. Herra kehui peurapaistostaan tuhottoman monta kertaa, ja päätyi lopulta siihen, että se oli paras annos mitä hän on missään ravintolassa syönyt. Sain herralta maistiaisen, ja voin vain yhtyä hänen ylistykseensä.
Oma vaikeasti lausuttava black angus filee portviinikastikkeessa oli myös täydellinen! Se ei kiri kuitenkaan parhaaksi ravintolassa syömäkseni annokseksi, jonka tittelistä pitää tiukasti kiinni Bellevuen haudutettu karhunpaisti.
Jälkiruoat
Jälkiruokien kohdalla alkoi oloni uudessa puna-mustassa mekossani olla jo aika tukala. Mekon hameosa kiristi ja mua alkoi vähän harmittaa etten laittanut päälleni kotona valitsemaani löysää mustaa mekkoa. Musta mekko kyllä roikkui hotellihuoneen henkarissa, mutten sentään tohtinut lähteä vaihtamaan sitä kesken illallisen.
Astelin siis urheana uusi mekko päällä kohti jälkkäripöytää. Mustaherukkamoussekakku oli mukavan raikas tuttavuus tuhdin illallisen päälle, lautaselleni tarttui myös suklaatryffeleitä sekä rommi-pannacotta-suklaakuppeja, joita vetelin napaani ihan urakalla (kyllähän te tiedätte, koko rahan edestä ja silleen). Heheh!
Täyttävän illallisen jälkeen astelimme pari kerrosta ylemmäs hotellihuoneen pehmeän sängyn luo. Siellä oli hyvä köllötellä ja antaa ruoan laskea, ennen kuin Oxygenol-pariskunta saapui viihdyttämään meitä. Loppuillasta voitte lukea tarkemmin heti (tai no, lähes heti) uudenvuoden vaihtumisen jälkeen postaamastani postauksesta.
Meanwhile in Longfield.. 