Bronda on ollut alkukeväästä odotetusti kaikkien huulilla. Me kävimme herra Longfieldin kanssa testaamassa Matti Wikbergin sekä Tomi Björckin (on ihan ok kirjoittaa Matin nimi joskus ensin) uutukaisen pääsiäisenä. Ja voisiko olla ajankohtaisempaa aikaa kirjoitella ravintolasta – nyt kun Björck veti herneen nenään Anna Paljakan kirjoittamasta arvostelusta! Että hashtag fuckyougranny ja loskatsuuhun vaan.
Bronda sekoittaa Ranskan, Italian sekä Espanjan keittiöitä. Tarjoilija käytti sanaa ”tvistata” selittäessään minkämoista ruokaa Brondasta saa. Eli siis tvistattua ranskalais-italialais-espanjalaista sapuskaa. Kuulostaa hyvältä!
Tarkoituksenamme oli syödä kahdeksan ruokalajin maistelumenu, mutta sitä ei meille suostuttu tarjoilemaan. Me nimittäin myöhästyimme 20 minuuttia varauksemme alusta. Soitimme matkalta ja ilmoitimme että myöhästyisimme. Pöytä luvattiin pitää varattuna ja puhelun päätteeksi vielä todettiin, että teillähän on yhteensä 2,5 tunnin varaus, joten syömään kyllä ehtisimme. Tilausta tehtäessä tarjoilijatar kuitenkin totesi hieman liian nyrpeästi, ettei meillä ollut mahdollisuutta kahdeksan ruokalajin maistelumenuun, koska olimme tulleet paikalle myöhässä. No ei se mitään, kuuden ruokalajin Menu Esplanad sopi meille oikein hyvin. Mutta olisihan sen asian voinut ei-niin-nyrpeästikin selittää. Mutta meidän moka, aina myöhässä.
Alkudrinkkien hörppäilyn yhteydessä ihailin Brondan sisustusta ja upeaa tunnelmaa. Nämä kaksi asiaa toimivat ravintolassa ehdottomasti parhaiten. Tunnelma on kuin New Yorkin vilkkaissa ja cooleissa ravintoloissa (joissa en ole kyllä itse käynyt, heh)! Valoa tulvii sisään suurista ikkunoista, ja vaikka pöydät sijaisevat ”maan alla”, näkee suurista korkealla seinällä olevista peileistä upeasti Korkeavuorenkadulle. Katosta roikkuvat pallovalaisimet, seinillä nököttävät Genelecin kajarit sekä upean trendikkäästi sisustettu tila saivat tämän leidin melkein haukkomaan henkeä.
Jossain vaiheessa silmät piti kuitenkin irrottaa seiniltä ja katosta, sillä ruokaa alkoi tulvia pöydällemme yllättävän nopeasti! Ensin herkuteltiin valkosipulilla marinoiduilla katkaravuilla, mintulla maustetulla siikasashimilla sekä suolaheinäkeitolla. Tästä me tykättiin kovasti. Harmittavan pieni annos vaan oli, olisimme voineet popsia tätä herkkua vaikka ison keittolautasellisen verran!
Toisena alkuruokana saimme molemmat maistaa ensimmäistä kertaa tartarpihviä. Se oli jännää! Tartar oli tehty kotimaisesta härästä, ja sen kaverina lautasella majaili ainakin keltuista, rapeaa maitoa, piimäkastiketta sekä savustettua taimenen mätiä. Annos oli herkullinen. Mutta pieni oli tämäkin annos.. Kuvassa oleva pihvi oli tarkoitettu jaettavaksi, joten kovin montaa suupalaa ei pihvistä per nuppi irronnut. Tartarpihvejä olisi siis saanut olla molemmille omat, tai sitten pihvi olisi voinut olla isompi. Ei ole kiva taistella raa’asta lihasta keskellä hienoa ravintolaa!
Kolmantena annoksena pöytään tuotiin ensimmäinen lämmin ruoka. Ja voih, tämä oli hyvää! Sahramilla maustettu keltainen risotto sopi täydellisesti taimenta, sinisimpukoita sekä chorizoa sisältävän lämpimän padan kanssa! Lusikoimme padan pohjalta kaiken liemen vielä lopuksi pois, niin mausteista ja herkullista se oli. Komppaan kyllä Nataa siitä, että annoksen kanssa olisi voinut olla tarjolla leipää, jolla liemen jämät olisi helposti saanut pyyhittyä padan pohjalta parempiin suihin.
Mutta ilman leipääkin keltainen risotto mausteisine patoineen ylsi mun lemppariksi koko menusta.
Toisena lämpimänä ruokana menu sisälsi yllättävän tavallista paneroitua possunkyljystä! Kyljykset näyttivät ihan samoilta kuin äidin tekemät, joka toi hauskaa kontrastia siihen, että oltiin istumassa pikkutakit ja mekot päällä päheessä ravintolassa. Possunkyljykset olivat paneroitu parmesaanilla sekä salvialla, joten makuja siitä ei puuttunut. Pidin erityisesti lihan kanssa tarjotusta sitrus-fenkolisalaatista, joka toi hirvittävän mukavan piristysruiskeen tuhdille ja rasvaiselle lihalle. Kehuin salaattia myös sille hieman nyrpeälle tarjoilijattarelle, joka hymyli kehujen päälle. Se oli kivaa – hymy on aina jees!
Menu Esplanadin jälkkäri on oikeasti tiramisu. Me kuitenkin kuolasimme niin paljon toisen maistelumenun jälkkäriä, että saimme vaihdettua sen osaksi omaa kuuden ruokalajin menuamme (kiitos siitä!). Jälkkäri kulki nimellä Chocolate & toffee, ja se piti sisällään lämmintä suklaavanukasta, toffee-jäätelöä, vaniljakastiketta sekä paahdettua valkosuklaata. Ja kyllä, se oli törkeen hyvää! Suklaafani oli onnellinen ja sai illalliselle täydellisen päätöksen.
Summaten by Anna Paljakka: Paljon yritystä, liikaa makuja, välillä ihan huippua. Pisteitä vähensi palvelu, asiakkaan alistettu osa kaiken keskellä.
Summaten by Huli ja herra Longfield: Paljon yritystä, ihanasti upeita makuja, tunnelma ihan huippu. Pisteitä vähensi palvelu – sori ihan kauheesti, että tultiin 20 min myöhässä.
Meanwhile in Longfield.. 
Brondasta on tullut aika sekalaista kommenttia blogeissa, ystäviltä ja kriitikoilta. Pääasiallisesti kaikki ovat olleet sisustukseen ja tilaan ihastuneita, palvelu ja annokset ovat jakaneet mielipiteitä. Odottelinkin postaustasi aiheesta.
Pari viikkoa sitten istuimme alkuillasta Brondan baarissa syömässä ja juomassa. Paikka on kyllä sisutuksineen ja isoine ikkunoineen upea. Tila tosiaan toi mieleeni parikin ravintolaa New Yorkissa.
Cocktailit olivat loistavia ja jakamamme charcuterie-annos näyttävä ja hyvä. Hinnat tosin olivat aika suolaiset, mutta eipä noin isoa paikkaa tuolla sijainnilla ihan pikkurahalla pyöritetä. Henkilökuntaa oli todella paljon, mutta asenne oli aavistuksen välinpitämätön. Muutama Brondassa ruokaillut tuttu on kuvaillut palvelua lähinnä tympeäksi (jo ennen Paljakan kritiikkiäkin). Kyllä (etenkin tuon hintaluokan) ravintolassa asiakkaan täytyy tuntea olevansa tervetullut vieras ja tuntea saavansa ravintolavierailusta muutakin kuin vatsansa täyteen.
Tomin ”kriisiviestintä” tosin vei vähän kiinnostustani Brondassa illastamiseen pitkän kaavan mukaan. Jäi kuta kuinkin se kuva, että asiakkaan mielipiteillä ei paljoa ole ravintoloitsijalle arvoa. Vaihtoehtoisesti Matti ja Tomppa olisivat voineet lyödä viisaat päänsä yhteen ja keskustella myös henkilökunnan kanssa, miten kriitikon huomioimia epäkohtia mahdollisesti voisi ainakin palvelun osalta korjata. Selittämällä myöhemmin ”vitsistä” asia vain pahenee.
Yllättävän ristiriitaista palautetta Bronda on tosiaan saanut. Osa varmasti hehkuttaa vain siksi, että se Tomin mesta, ja osa taas dissaa täysin samasta syystä. Ei kyllä varmasti ole helppoa pystyttää vielä yhtä ”samalla” periaatteella toimivaa ravintolaa, joten propsit rohkeudesta molemmille herroille! Ja propsit myös Brondan sisustuksesta ja tilasta – se on huikea!
Ja olen kyllä kanssasi täysin samaa mieltä siitä, että selittelyt ”vitseistä” ja ”en tajunnut, että muutkin kuin kaverit lukee sen” olivat kyllä aika kehnoja. Välillä hermo vaan menee. Sen jälkeen niiden hölmöjen sanojen ja tekojen takana olisi vain pystyttävä seisomaan. Ihmisiähän tässä vaan kaikki ollaan!
Mä kyllä suosittelen menemään Brondaan syömään ja tekemään oman arvion paikasta. Ruoka oli meistä tosiaan herkullista ja osin todella maukasta!
Herra Björckillä ei ole ollut kovin hyvä viikko… bun suhtautuminen Brondaan (ja ylipäätänsä eri maiden keittiöitä kovinkin vallattomasti sekoittaviin fuusioravintoloihin) on ollut vähän ambivalentti enkä oikein osaa päättää, että kiinnostaako tuo niin paljon että menisin ihan itse testaamaan. Toisaalta oma kokemukseni on ollut, että alaspäin on elämystasossa menty jokaisen Björckilän osalta. Boulevard Socialissa jo tuota tvistaamista oli ja se ei kyllä oikein silloinkaan vakuuttanut… Nähtäväksi jää, meneekö tämä rafla kokeiluun! Mutta kyllä tapa, jolla yksi Suomen seuratuimmista ykköskokeista avautuu sosiaalisessa mediassa (eikö tästäkään ole vielä aikaisempien esiemrkkien myötä opittu?!) ”frendeille suunnattuna läpänheittona” kertoo jotain. Eikä hyvää… :-/
BS oli kyllä meidänkin mielestä pienoinen pettymys. Olen käynyt siellä kaksi kertaa, ekalla kerralla leidiseurassa pienessä hiprakassa kaikki toimi ja maistui hyvältä, mutta toisella kerralla herran kanssa kahdestaan ei oikein innostuttu. Farangin makuja en oiken enää muista (siellä pitää käydä uudestaan), joten kyllä Gaijin taitaa ruoan puolesta olla tällä hetkellä suosikki näistä Tomin ja Matin paikoista. Tosin Gaijin oli omaan makuuni liian ahdas ja meluisa.
Ja onhan se tosiaan hassua, että sinne someen lipsahtaa näiltä julkkiksilta vaikka mitä! Mua ei seuraa Instassa kuin joku 80 tyyppiä, ja silti pohdin aina vaikka kuinka kauan mitä sinne nyt voi ja kehtaa laittaa. :D