Saatan hienoste.. Eiku aloitetaan alusta. Hienostelen monessakin asiassa, mutta viineistä hössöttämistä en ole koskaan ymmärtänyt. Olen vahvasti sitä mieltä, että ruoka maistuu parhaimmalta veden tai maidon kanssa.
Mun tietämys viineistä kasvoi jokunen viikko sitten hirmuisesti, kun eräs kaverimme järkkäsi meille 13 hengen yksityisen viinitastingin. Vaikka viinit eivät mua kamalasti kiinnosta, niin tällaisiin tapahtumiin lähden tosi innoissani mukaan. Eihän sitä koskaan tiedä jos se viinikärpänen puraisisi joskus minuakin!
Ennen tastingiin menoa tiesin viineistä sen verran, että niitä on kuohuvia, valkoisia ja punaisia. Tiesin myös pitäväni eniten Kir Royal -skumpasta, Torres Sangre de Toro -punkusta sekä Pearly Bay -valkkarista. Ja siinä se. Ai niin, opinhan mä ihan tässä lähikuukausina myös sen, että ne Chardonnay, Pinot noir ym. sanat tarkoittavat viinien rypälelajikkeita.
Ennen kuin mennään siihen tastingiin, haluan kertoa vielä yhden viiniin liittyvän tarinan. Olimme hankkineet häiden jälkeiseksi aamuksi pullon keltaista leskeä – ihan oikeaa samppanjaa siis. Reippaana ja tuoreena aviovaimona väkersin meille sitten kohtuullisen hienon aamupalan, jonka seuraksi korkattiin arvokas pullo Veuve Clicquota. Meidän tyhmä huumori pakotti meidät hommaamaan juuri kyseisen samppanjapullon (leski ja tuore aviopari oli meistä tosi hauska yhdistelmä). No kun aamupala oli katettu, avasi tuore aviomies (eli siis herra Longfield) samppanjapullon. Kuplivaa juomaa kaadettiin arvokkain elein kuoharilaseihin ja sitten kilisteltiin ”tuoreelle” rakkaudelle ja uuden etapin alkamiselle. Kaikki oli tosi romanttista siihen asti kunnes juomaa kaadettiin suuhun – keltainen leski oli kuvottavan pahaa ja kuivaa. Muutaman pakollisen kulauksen jälkeen (joita tahdittivat kamalat naaman vääntelyt) päätimme yhteistuumin heittää juoman lavuaariin. Pullo me kyllä säästettiin, se on sen verran hauska muisto. :)
Viinitasting järjestettiin Wineserverin tiloissa osoitteessa Eteläesplanadi 20. Hintaa sillä oli 30 euroa per nuppi ja vetäjänä toimi herra nimeltään Tomi Naarvala. Mun on ihan turha edes yrittää selittää hienostuneesti ja ammattimaisesti maistelemistamme viineistä, joten annattahen mun hoitaa tän omalla tyylilläni?
Maistelimme yhteensä kuutta eri viiniä – yhtä skumppaa, kahta valkkaria ja kolmea punkkua. Kaikki maistelemamme viinit olivat noin parinkympin arvoisia ja kahta lukuun ottamatta niitä löytyy suoraan Alkon hyllystä. Itse olin odottanut, että maistelisimme edes yhtä ”tosi” kallista ja hienoa viiniä, mutta näin ei käynyt. Musta olisi ollut hauska vertailla halpaa ja kallista viiniä keskenään, jolloin olisin voinut ehkä saada jonkun käsityksen siitä miksi joku viini maksaa 6 euroa ja joku taas 60 euroa.
Viini nro 1: Rotari Riserva Brut, 13,45 €
- liian kuivaa mun makuun
- kupli kivasti
- en ostaisi kotiin
Viini nro 2: Cono Sur Sauvignon Blanc (tilausviini)
- ensi vaikutelma oli ”yök”
- ei sovi liharuoan kanssa
- sopii vuohenjuuston ja merenelävien kanssa
- maussa mustaherukan lehteä
- moni taisi tykästyä juuri tähän valkkariin
Viini nro 3: Cono Sur Visión Single Vineyard Chardonnay, 12,98 €
- kotoisin Chilestä
- vanilja-aromi on peräisin tammitynnyreistä
- paras herra Longfieldin mielestä
Viini nro 4: Coldstream Hills Pinot Noir (tilausviini)
- kevyttä ja vesimäistä punkkua
- väriltään hirmuisen vaaleaa
- mausta ei ole muistikuvaa
Viini nro 5: Peter Lehmann Barossa Shiraz, 12,98 €
- kotoisin Australiasta
- maussa ja hajussa nahkaa, eukalyptusta ja mustapippuria
- sopii kuulemma juotavaksi grilliruokien kanssa
Viini nro 6: Quinta da Garrida Touriga Nacional, 14,98 €
- viinissä oleva tanniini kuivattaa suuta
- tarvitsee kaverikseen maustettua lihaa tai juustoja
- hyvin paksua ja väriltään tosi tummaa
- lasia heiluttaessa lasin pintaan jää jalkoja
- mun mielestä paras
Tastingin viineistä voisin jatkossa ostaa meidän pöytään tuota viimeistä punkkua. Se oli hirmuisen tuhtia ja voisin haluta kokeilla sitä tässä joulun alla juustojen kanssa.
Opin maistelun ohessa muutamia ihan mielenkiintoisia juttuja viineistä. Toivottavasti muistin ne oikein!
- jälkiruokaviinit käyttäytyvät raskaammin, sillä niissä on paljon sokeria (noin 200-300 g litraa kohden)
- Chardonnay-lajiketta voidaan viljellä missä vaan, sen takia myynnissä on paljon tämän rypälelajikkeen viinejä
- viinin hinnasta noin 6 euroa tulee kuljetuksista ym. Jos viinistä maksaa yli 20-30 euroa, alkaa se mennä hifistelyksi (viinin teko + kuljetus maksaa jotain, ja ylimenevä osa on sitten ”ylimääräistä”). Tämä sääntö ei koske tosi vanhoja viinejä.
- Ranskasta tulee kevyitä viinejä
- joulukinkun kaveriksi ei saa ostaa liian tuhtia ja täyteläistä viiniä! Possu on itsessään aika mietoa, joten sen kanssa sopii kevyempi punkku.
- riistaruokien kanssa sopii sitten paremmin täyteläiset ja tuhdit viinit
- punkun tulisi olla tarjoiltaessa hieman viileää, sillä lämmin maku korostaa liikaa alkoholin makua. Jos kotona ei ole viinikaappia, niin punkku on hyvä törkätä 20 minuutiksi jääkaappiin ennen tarjoilua, jotta viini maistuu raikkaammalta.
- alle 20 euron Alkosta ostetut viinit on syytä juoda ”samana iltana”
- Sultan-merkkisestä rypäleestä tehdään viiniä, mutta rypälettä voi hyvin myös syödä.
Kyllä mä voin itseäni aika hyväksi viiniasiantuntijaksi näillä tiedoilla jo kutsua. :)
«Vuosi sitten: A Blog With Substance -tunnustus»
Meanwhile in Longfield.. 
Hyvin yksinkertaista mun mielestä: kannattaa juoda sellaista, mistä pitää. Mä yritän vähän pitää listaa testaamistani viineistä, niin ei tule ostettua hutiostoksia toiste.
Totta! :)
Eräs kaveri kertoi viime viikolla, että sillä on sellainen viinivihkonen jonne voi säilöä lemppariviinien etiketit. Olin ihan, että ”häh, mitä sellaisella tekee?!”. Mutta toisaalta se voi olla oikeen fiksu idea.
Mä oon seissyt liian monta kertaa Alkon hyllyjen edessä miettimässä, mikä se nyt olikaan se hyvä ranskalainen punkku, siinä tais olla linnan kuva etiketissä… :-D Ainakin kirjoitan viinin nimen kännyyn muistiin.
Itse oon tähän asti valkannut viinin vain sen etiketin perusteella. :) Tosin Sangre de Toro lähti ekaa kertaa mukaan pullonkaulassa roikkuvan härän takia. Kuinka aikuismaista!
Ja pakko vielä mainita, että kännykän kamera on ehkä maailman paras keksintö! Mulla on liuta kuvia kaikista ihanista ”pakko saada joskus” -jutuista. Ja herra ottaa omalla kamerallaan aina kuvan haluamistani tuliaisjutuista sekä mm. oikeasta huuhteluaineesta ennen kauppaan lähtöä. :)
Kyllä hyvä, oikein valittu viini (ei välttämättä kallis) kruunaa viikonloppuruokailun. Itse en taas tajua maitoa ruokajuomana, se latistaa monen ruoan maun täysin (paitsi pullan!). Vesi on arkijuomamme ja vaikka joisimme viiniäkin ruoan kanssa, vettä kuluu vähintään yhtä paljon viinin ohessa.
Pari kertaa olen päässyt maistelemaan huippusommelierin valitsemia viinejä upeiden ruokien kanssa ja täytyy sanoa, että yhdistelmät ovat olleet mahtavia.
Merkitsen itsekin puhelimeen ylös viinejä, joista olen pitänyt paljon, jotta muistan ne jatkossakin.
Ehkä ostaisin (iso ehkä) viinejä viikonlopuksi useammin jos ne olisivat pienemmissä pulloissa. Jos lipitetään herran kanssa pullo puoliksi tullaan molemmat humalaan. :) Lempparipunkkua kyllä joskus ostetaan pieni pullo, mutta usein vaan silloin kun tehdään ruokaa johon tarvitaan viiniä.
Viinimenujakin ollaan usein ravintoloissa katseltu, mutta todettu lopulta niiden maksavan aivan liikaa juomaksi. Olen edelleen sitä mieltä, että syön rahani mieluummin kuin juon (herkkupeppu mikä herkkupeppu). :P
Mutta onhan mulla vielä aikaa aikuistua tässäkin asiassa!
me tilataan kaikki luomuviinit kätevästi kotiin toimitettuna. Tosi upeita laatutuotteita, ei olla ikinä petytty. valtava valikoima luomua.
Niitä voi tilata helposti sähköpostilla, kun kirjoittaa ensin:
info@its-langefeld.com niin saa hintatietoa ja kaiken. Suosittelen!
Kiitos tiedoista! Me ei tiedetä viineistä oikein mitään ja Alkosta aina ostetaan pullo etiketin mukaan. :) Tosin silläkin tavalla ollaan törmätty muutamaan tosi hyvään viiniin!