Stevia – mitä häh? Itse kuulin tästä kummallisesta aineesta työpaikan ruokalassa. Eräs kollega oli ostanut pienen purkin steviaa, ja oli alkanut käyttää sitä kahvissa sokerin sijasta. En kamalan paljoa tuolloin korviani letkauttanut, mutta kun jossain välissä tajusin, että kyseessä on KALORITON ”sokeri”, oli asiaan pakko tutustua hieman tarkemmin.
Pikainen googletus tuotti tulosta. Kyseessä on makeutusaine, jota kutsutaan nimellä stevioliglykosidit, joita saadaan Stevia rebaudiana (makea lehti) -nimisen kasvin lehdistä. Etelä-Amerikan alkuperäiskansat löysivät kasvin jo satoja vuosia sitten. Jopa 300 kertaa sokeria makeampaa makeuttajaa on käytetty maailmalla jo pitkään (mm. Japanissa ja Etelä-Amerikassa). EU-maissa stevioliglykosideilla makeutettuja tuotteita tuli ensimmäisen kerran myyntiin joulukuussa 2011.
Stevioliglykosidilla (tuttavallisesti stevialla) on huomattu olevan positiivinen vaikutus kohonneeseen verenpaineeseen, jonka lisäksi se on hammasystävällisempää kuin sokeri (plus se on kaloritonta). Stevia kuuluu samaan ryhmään esim. aspartaamin kanssa (APUA!), mutta ero on kuitenkin suuri – stevia on peräisin luonnosta, kun taas aspartaami on valmistettu täysin keinotekoisesti.
EU:n lainsäädännössä stevioliglykosidit määritellään lisäaineeksi, jonka takia niille on annettu oma E-koodi (E960). Huolimatta E-koodin tuomasta pahasta sävystä, ovat stevioliglykosidit kuitenkin peräisin luonnosta.
Oman steviapurkkini ostin luontaistuotekaupausta. Purnukan merkki oli Truvia ja se maksoi 9,90 euroa (purkissa on 280 g luonnollista makeutusainetta). Avasin purkin uudenvuodenaattona, sillä olin päättänyt korvata sillä syrnikkien reseptissä olevan sokerin. Ensinuuhkaisu sai minut täysin haltioituneeksi – stevia tuoksui järisyttävän ihanalta, tuhat kertaa makeammalta kuin normaali sokeri. Tuoksu oli voimakas ja syvä ja lumosi nenäni heti.
Stevian ollessa kolmisen kertaa makeampaa kuin sokeri, käytin steviaa 1/3 dl reseptissä lukeneen 1 dl sokerin sijasta. Taikinan koostumukseen stevia ei vaikuttanut mitenkään, taikina oli paksua ja rakenne oli täysin normaali. Paistaminen sujui myös täysin ongelmitta. Jännittynein fiiliksin aloimme sitten uudenvuodenbrunssilla stevialla tehtyjä lettuja maistelemaan. Ensimmäinen haarukallinen jännitti oikeasti aika paljon, mutta se oli aivan turhaa. Rahkalettujen maku oli todella hyvä! :P
Söimme syrnikit marjojen, hillojen sekä suklaalevitteen kanssa. Oma suosikkini oli luomu suklaalevite, jonka ostimme SIS.Deli + Cafén brunssilta aivan joulukuun lopussa. Herra tykästyi hilloihin, eikä se minustakaan yhtään pöllömpi yhdistelmä ollut. Oikeastaan räiskäleitä tulisi tehdä myös tavallisesta sokerista, jotta osaisin sanoa kumpi maistuu paremmalta. Toisaalta miksi tekisin näitä enää millään muulla tavalla, kun ne maistuivat taivaalliselta juuri näin?
Syrnikit eli venäläiset rahkaräiskäleet
(sopiva annos kahdelle – neljälle herkkusuulle)
- 1 prk (250 g) maitorahkaa
- 3 kpl kananmunia
- 1/3 dl steviaa
- 2 tl vaniljasokeria
- 1 dl vehnäjauhoja
Lisäksi paistamiseen voita tai margariinia. Pinnalle tomusokeria ja tarjolle marjoja, hilloja ja suklaalevitettä.
1. Notkista kulhossa rahka ja sekoita joukkoon kananmunat.
2. Lisää stevia, vaniljasokeri ja jauhot. Sekoita tasaiseksi taikinaksi.
3. Anna taikinan turvota puolisen tuntia.
4. Paista räiskäleet miedolla lämmöllä molemmin puolin kauniin ruskeiksi.
5. Siivilöi pinnalle tomusokeria ja tarjoile marjojen, hillojen ja suklaalevitteen kanssa. Maistuu varmasti kaikille! :P
p.s. Takataskussa on jo neljä uutta steviareseptiä jälkkäreistä lisukkeisiin. Tulisi jo se herra kotiin, että päästäisiin kokkailemaan!
«Vuosi sitten: Tammikuun kynnet»
Meanwhile in Longfield.. 
Ihanan näköisiä syrnikkejä. Kokeilulistalla ovat olleet jo pitkään, mutta aina vain tulee paisteltua lettuja ja pannukakkuja. Ja tänäänkin menee uuniin ternimaitopannari. Syrnikit pitää ottaa tämän vuoden yhdeksi tavoitteeksi keittiön puolella.:)
Viime kesänä kasvattelin itse steviaa. Makeita lehtiä tuli popsittua sellaisenaankin aina ohi mennen. Stevian maussa on vivahdus lakritsin makua. Stevian lehtiä kuivasin ja tein talveksi oman teesekoituksen. Siitä pitikin jo aikaa sitten postauskin tehdä, mutta aina se vain on jäänyt. Dansukkerin steviasokeri odottelee myös kaapissa kokeilemista. Siinä taisi olla puolet vähemmän kaloreita kuin tavallisessa sokerissa.
Itse taisin pitää näistä jopa enemmän kuin äidin tekemistä letuista! Mutta letut miellän kyllä jatkossakin hieman suolaisimmiksi herkuiksi (voiko sellaista edes olla?), kun taas nämä syrnikit ovat täysin jälkkiripöydän juttuja. Eli näitä ei tulisi mieleen napata jääkaapista suoraan kotiinpääsyn jälkeen, lettuja sen sijaan voisin hyvin syödä sekä pää- että jälkiruoaksi. :P
Suosittelen kyllä kokoilemaan, pannarin nämä lyövvät ainakin sata-nolla!
Dansukkerin steviasokerissa on nimensä mukaisesti molempia (50% ja 50%), eli ei varmasti hullumpi vaihtoehto sekään! Ja luin myös, että steviaa on voinut ennen sen virallista hyväksyntää kasvattaa ihan rauhassa kotosalla, aika hauskaa. :)
Voi miten täydellisen näköisiä,tasaisia lettuja, mun repeää aina! Täytyisikin uskaltaa kokeillä tuota steviaa, kaloriton sokeri houkuttaisi kovasti…
Kokeile kokeile! :)
Taikina oli paksua, joten kun sitä kaatoi pannulle saattoi pinnan tasoittaa helposti kauhan pohjalla pyörittämällä kauhaa letun päällä. Taikina ei myöskään levinnyt vaan pysyi isollakin pannulla nätisti sen kokoisena kuin tahdoin. Täydellistä, ja mikä maku. :P
Ostin steviaa töihin ”kahvisokeriksi”, enne laitoin hermesetasta. Ensimmäisen merkin tabletit olivat aika isoja ja antoivat kahviin vähän oudon säväyksen, joten puolitin ne. Kun purki oli käytetty loppuun, löysin toisen merkin, jonka steviatabut ovat varmaan komanneksen ensimääiseten koosta. Sopiva koko. Leipomiseen tai ruoanlaittoon en olekaan kokeillut.
Steviakasviakin katsoin parvekkeelle viime keväänä, mutten ostanut kuitenkaan.
Kahvin kanssa moni on myös kuulemani mukaan steviaan ensin tutustunut. Itse en makeutusainetta kahvissa käytä, lorautan sekaan ainoastaan paljon maitoa.
Eilen tuli mieleen, että vaahdottuukohan stevia kananmunien kanssa samalla tavalla kuin sokeri? Sitä pitäisi koittaa, ensin tulisi vaan keksiä hyvä syy leipoa kakku. :)
Ihanan näköisiä lettusia, vai pitäiskö sanoa syrnikkiläisä :)
Minäkään en ole steviaa kokeillut ja vaikka kuinka sanotaan että se on luonnontuote, niin jotenkin mieleni sopukoissa linkkaan sen samaan kastiin aspartaamin kanssa, joka on mulle nou-nou. Pitäisi varmaan rohkaistua ja uskaltaa maistaa.
Sanotaan lettusiksi, syrnikkiläiset on kaameen ruma sana. :)
Täytyy myöntää, etten mäkään steviaan heti uskonut, enkä tosin tiedä uskonko vieläkään. Eiköhän siitäkin jotain pahaa jossain vaiheessa löydetä ja sitten tavallinen sokeri onkin yhtäkkiä taas terveellisintä. Hermohan näiden kanssa menee, kun ei voi oikeasti luottaa kehenkään. Itse meinasin viime viikolla saada sydärin kun huomasin kuinka paljon sokeria Elovenan maustetuissa pikapuuroissa on – törkeetä!!