Viikonloppuna oli jälleen aika tehdä pastaa. Mun on saatava kunnon pasta-annos viikottain, mieluummin pari kertaa viikossa. Kokeiltavia pastareseptejä on kamala pino ja lauantaina pinoa pienennettiin yhden reseptin verran. Testiin pääsi Hyvää ruokaa ja annoskateutta -blogista löytämäni pinaatti-pekonipasta uppomunalla.
Uppomunien tekeminen oli mulle täysin uutta hommaa, ja olin varannutkin munia varmuudeksi ison kennollisen, sillä olin lähes varma, etten onnistu uppomunien tekemisessä ensimmäisellä tai toisella kerralla. Rumat ja repaleiset uppomunat eivät sopisi valokuvaukseen ja sitä myöten tänne blogiin, joten otin sitten ihan varman päälle tällä kertaa.
Kananmunat olemme muuten vaihtaneet ihan kokonaan luomumuniin. Olen päässyt Syötäväksi kasvatetut -kirjassa puoleen väliin, ja sen verran monet kyyneleet olen kirjaa lukiessani tirauttanut, että joihinkin toimenpiteisiin on itsekin ryhdyttävä. Kananmunat ovat siis vaihtuneet luomuun, vaikkakaan nekään eivät täysin ongelmattomia ole. Luomumunia munivat kanat ovat nimittäin peräisin samoilta ”kasvattajilta” kuin tavismunien munijat, ja tipujen alkutaival ei ole ihan stressitön ja kivuton. Mutta koska Suomessa ei vielä täysin luomullisia tipuja ja sitä kautta munia ole saatavilla, yritän valita parhaan mahdollisen vaihtoehdon.
Broilerinlihan kanssa käyn tällä hetkellä itseni kanssa tahtojen taistelua. Broilerien kasvatus on sairasta hommaa ja viime päivät olen keskustellut itseni kanssa siitä voisinko mitenkään elää ilman broiskua. Mihinkään lopulliseen päätökseen en ole vielä päässyt, joten päänsisäinen keskustelu saa jatkua.
Näiden sepustusten jälkeen on tosi noloa kertoa kuinka maukasta pinaatti-PEKONIpasta oli.. Tai meillä ei ollut pastan seassa edes kotimaista pekonia, vaan italialaista pancettaa. Ja tästä päästäisiin tosi helposti ulkomaisten kasvattajien toimintatapoihin, mutta niihin en tässä postauksessa sen enempää kuitenkaan mene. Jatkossa yritän kuitenkin pitää huolen siitä, että ostaisimme mahdollisuuksien mukaan vain ja ainoastaan suomalaista lihaa.
Pastan reseptin saatte kätevimmin käsiinne Marikan blogista, mutta uppomunien keittelyn salat voisin avata tarkemmin omaan blogiinikin. Nappasin uppomunien ohjeen uusimmasta reseptikirjahankinnastani – Gordon Ramsayn & Mark Sargeantin Pubiruokaa -kirjasta. Kirja sisältää monen monta kokeilemisen arvoista pubiruokaa, nyt pitäisi vaan löytää jostain aikaa kokkailulle ja satojen ihanien reseptien kokeilulle. Miksi kaikkea ei voi saada ja tehdä nyt ja heti?!
Uppomunat onnistuivat heti ensimmäisellä kerralla hyvin! Tosin nyt taisin vähän valehdella, sillä munista tuli aavistuksen verran liian kypsiä. Keitimme munia tasan neljä minuuttia ja keltuainen ehti kovettua siinä ajassa lähes täysin kovaksi. Ensi kerralla keitämme munia kolme minuuttia, jolloin luulen (ja toivon) keltuaisen jäävän osittain ihanan löysäksi ja valuvaksi. :P Makuun kova keltuainen ei toki vaikuttanut, mutta olisi ollut ihana sotkea löysää keltuaista pastan sekaan.
Uppomunat
- kananmunia
- 3 l kiehuvaa vettä
- 1 rkl väkiviinaetikkaa
1. Kuumenna kattilallinen vettä (n. kolme litraa) hiljalleen kiehuvaksi.
2. Riko kananmunat erillisiin pieniin astioihin, esim. laseihin.
3. Lisää etikka kiehuvan veden sekaan ja sekoita veteen reikäkauhalla pyörre.
4. Liu’uta/kaada kananmuna varovasti pyörteen keskustaan ja uppokeitä 3-4 minuuttia, riippuen siitä kuinka löysän keltuaisen haluat.
5. Nosta kananmunat reikäkauhalla jääkylmään vesikulhoon, niin kypsyminen pysähtyy. Siirrä munat vielä talouspaperin päälle valumaan ja nosta lopuksi pastan päälle tehden munaan samalla viillon.
Vinkki!
Uppomunia kannattaa keittää erissä, maksimissaan kolme munaa kerrallaan. Me teimme kaiken varman päälle ja keitimme yhden munan kerrallaan.
«Vuosi sitten: Haaste: Nippelitietoa minusta»
Meanwhile in Longfield.. 
Moi ja kiitos kivasta blogista, jota käyn silloin tällöin lukemassa!
Tuohon broileriasiaan ajattelin kommentoida, kun itsekin pohdin näitä asioita taannoin. Söin ennen mitä vain ja tykkäsin kovasti myös kanaruoista ja tein niitä usein arkena kotonakin. Sitten alkoi nousta samanlaisia ajatuksia kuin sulla nyt. Vähitellen jätin kanan pois; ensin lakkasin ostamasta sitä kotiin, mutta saatoin syödä vielä esim. työpaikkaruokalassa, jos hyvää muuta ruokaa ei ollut. Lopulta koko broileri on lakannut maistumasta (lähinnä siihen liittyvien negatiivisten mielikuvien takia) ja nyt olen ollut vaikeuksitta täysin ilman pari vuotta. Lihaakaan en juurikaan nykyään syö (sallin itselleni kuitenkin poikkeuksia esim. nuotiolla grillatun makkaran muodossa).
Kannustan siis kokeilemaan broileritonta arkea! Oma avaimeni eettisempään syömiseen on ollut ettei ole liian ankara itselleen – jos joskus tekee jotain ihan sairaasti mieli, niin ei maailma siihen kaadu jos silloin vähän maistaa. :) Kokonaisuus on tärkein.
Aurinkoista kevään odotusta sinulle!
Iso kiitos sinulle Laura kivasta kommentista!
Sun suhtautuminen liha-asiaan kuulostaa tosi hyvältä ja terveeltä! Broiskun kanssa voisin ainakin aloittaa niin, että lopetan sen ostamisen. En halua olla mikään ns. ruokavammainen, joka ei kyläillessään voi syödä mitään, mutta kotiin ostettaviin ruokiin voin ainakin vaikuttaa. Meillä on ollut possun kanssa sama käytöntä jo pidemmän aikaa, mutta siitä on lipsuttu viime aikoina ihan liikaa.. Pekoni ja makkara kun sattuvat meille molemmille maistumaan. Tässäkin täytyy nyt tsempata!
Kokonaisuus on tärkein – toi on niin totta! Pidän sen muistissa. :) Oikein aurinkoista ja lämpenevää kevättä myös sinulle!
Hieno uppomuna. Niitä en ole koskaan saanut oikein onnistumaan.
Nyt vaan kokeilemaan reippaasti uudestaan! Jos me onnistuttiin, ne tekin onnistutte ihan varmasti. :) Meidän salaisuus taisi olla tosi kovaa pyörivä pyörre ja se, että keitettiin yksi muna kerrallaan.