Omenaisen perheen luona syödyt pitsakivipitsat alkavat olla jo perinne. Tosin tämä herkullinen perinne on tapahtunut vasta kaksi kertaa, mutta uskon ja toivon, että kertoja tulee vielä kamalan paljon lisää. Viime (ja samalla myös ensimmäisellä) pitsakivikerralla Omenaisen masussa oli pieni maha-asukki, joka oli nyt ennättänyt jo yli 1,5 vuoden ikään! Eli ihan kovin usein pitsakivijengi ei kokoonnu pitsakivien äärelle – onneksi muita tapaamiskertoja tulee kuitenkin hieman useammin.
Pitsakivellä ja tulikuumassa uunissa paistettujen pitsojen pohjasta tulee älyttömän hyvä. Ja vaikka pidän itse yleisesti ottaen enemmän pannupitsamaisista pitsoista, ei rapeista ja ohuista pitsakivipitsoista voi sanoa yhtään pahaa sanaa. Vielä vähemmän keksin valittamista Omenaisen itsetekemästä tomaattikastikkeesta, joka kyllä kruunaa muhkeiden täytteiden ohella herkulliset pitsat (tomaattikastikkeen reseptin voitte kurkata Omenaisen Paikka elämässä -blogista).
Tälläkin kertaa kannoimme herra Longfieldin kanssa mukanamme omia lempparitäytteitämme, joiksi valikoitui tällä kertaa Aura-juusto, Ilmo-ilmakuivattu kinkku sekä rucola. Jälkkäriäkin olin luvannut tehdä, mutta muuttohässäkkä vei voimat ja nappasimme ruokakaupasta mukaamme ison irttarisäkin (parempaa jälkkäriä saa kyllä hakea). ;) Niin ja taisimme me kantaa pari viinipulloakin mukanamme, lomalla kun saattoi skumppaa vetää sunnuntainakin.
Pitsaähkythän tuona sunnuntaina tuli vedettyä. Itse jaksoin syödä hieman reippaat kaksi pitsaa, jonka päälle oli tietenkin popsittava iso kasa niitä irttareita. Masut täysinä hörpimme illan aikana hieman drinksuja jutellen ja räkättäen samalla niitä näitä. Pikkuisen leidin touhuja oli myös ihana seurata, energiaa tässä tytössä kyllä on vaikka muille jakaa – hattua pitää kyllä nostaa ihan kaikille vanhemmille!
Pitsailut ei muuten Omenaisen kanssa jääneet tällä erää tähän. Mehän ollaan käyty Omenaisen ja erään toisen ystävän kanssa läpi keskustan Dennis-pitserioita, ja kesällä olisi tarkoitus yrittää ennättää käydä kääntymässä Kirkkonummen Denniksessä sekä kerääntyä meidän Vihervaaran terassille grillipitsojen ääreen. Nam. :P Grillipitsoja teimme eka kertaa kesällä 2011, ja kyllä vaan olivat pitsat törkeän hyviä myös grillissä tehtyinä. Täytyykin alkaa kaivaa kalenteria esiin ja sopia pitsatreffejä pitkin kesää (myös liuskaluodon Skifferissä olisi kiva käydä uudemman kerran).
«Vuosi sitten: Juhannusaatto»
«Kaksi vuotta sitten: My jewellery: Necklaces»
Meanwhile in Longfield.. 
Nam!
Meillähän on tuollainen kivialusta kaapissa, tosin vähän pienempi, täytyy kokeilla sillä paistamista. Se on oikeastaan pihvien paistoon, mutta käy tuohonkin hommaan.
Kokeile ihmeessä! Ja jos kivi on kovin pieni, niin voit hyvin tehdä pikkuruisia pitsoja. :P
Mulla on joulusta asti odottanut jääkaapissa Tommasin punkku! En ole raaskinut avata sitä ihan minkä tahansa kanssa, mutta ehkä pian olisi jo aika. Ei siitä vuosikertaviiniä säilömisellä saa! :)
Nyt vaan korkki auki ihanan kesän kunniaksi! :) Tommasin viinit olivat mulle ihan uusi tuttavuus (kuten kyllä lähes kaikki viinit), mutta kivasti päästään herran työmatkoilta raahaamien tuliaispullojen avulla testamaan erilaisia viinejä. Tommassin punkku oli ainakin hyvää (Alkon mukaan viini on ”vadelmainen”). :)
Mun pitsakivi on tilattu ja toivottavasti posti sen pian tuo, käyn sitten tarkemmin katselemassa näitä teidän pitsakivipippaloita, jospa mekin täällä maalla sitten saamme sellaiset aikaan!
No nyt täytyy todella toivoa, että postimies Pate on tosi nopea! Hikoiluttavan päivän päätteeksi en paljon parempaa herkkua keksi kuin ihanan suolainen pitsa. :P