Lauantaina suuntasimme herra Longfieldin lapsuuden ystävän häihin Vantaalle. Häitä tanssittiin tunnelmallisessa Wanhassa Bäckbyssä, joka tarjoaa kyllä upean ja lämpimän ympäristön hääjuhliin. Rakennus on toiminut ennen kaakelitehtaana ja on nyttemmin rempattu persoonallisen pelkistetysti.
Tällä kertaa häät eivät sisältäneet kirkko-osuutta, vaan vihkiminen tapahtui suoraan juhlapaikalla. Tämä oli oikeastaan tosi kiva, sillä siirtymisiin ei mennyt yhtään aikaa. Vihkimisen jälkeen istuimme kaikki valmiiksi omilla paikoillamme odottaen sen tärkeimmän – eli ruokailun – alkua. No, ehkei ne notkuvat buffetpöydät ole ihan tärkein osuus häissä, mutta odottamisen arvoinen juttu kuitenkin. ;)
Hääpari oli keksinyt hauskan tavan istumajärjestyksen tekemiseen. Nimilapuissa luki vieraiden lempinimiä, ja niinpä esim. mun paikalla nökötti nimilappu jossa luki Huli. Nimilappujen lisäksi pöytiä koristivat upeat muratti-hortensia-orkidea-kukka-asetelmat sekä kaunis ja ajaton vaalea kattaus.
Notkuvia buffetpöydän herkkuja ei tosiaan tarvinnut vihkimisen jälkeen kauaa odotella. Pian onnittelumaljan jälkeen alkoivat vieraat valua kohti tarjoiluja ja meidän hääparin kavereista koostuva pöytä alkoi malttamattomasti odottaa omaa vuoroaan (oltiin tietenkin ihan viimeisten joukossa).
Wanhan Bäckbyn parhaita puolia ovat kauniin miljöön lisäksi catering-palvelu. Olemme tanssineet paikassa nyt kahdet häät ja ruokaan ei ole kummallakaan kerralla tarvinnut pettyä! Loistavan catering-palvelun lisäksi Bäckbyhyn saa tuoda omat juomat, ja ainakin omaa hääpaikkaa etsiessämme oli omien juomien tuominen ihan ehdoton juttu. Pyysimme tarjouksen parista eri paikasta, jonne juomia ei saanut tuoda, ja näiden paikkojen halvin viinipullo kustansi komeat 30 euroa. Huhuh. Virosta hakee juomat aika paljon edullisemmin.
Pienen odottelun jälkeen pääsi meidänkin pöytä käsiksi buffetin herkkuihin. Alkupalojen kanssa pöydälle oli nostettu leipäpöytä, jonka tarjottavat jätin viisaana väliin. Kaikkihan sen tietää, että buffetissa ei kannata tankata leipää vaan täyttää masunsa erilaisilla lihoilla, kaloilla ja muilla herkuilla.
Omasta mielestäni alkupalapöydän parasta antia olivat punajuuri-vuohenjuustosalaatti, marinoidut puolikuivatut tomaatit, tuoresuolattu lohi sekä serranokinkku, jonka sisään oli kiedottu taivaallista manchego-juustoa. Nam! Myös herra Longfield ylisti manchego-juustoa pitkin iltaa (kuten teki myös moni muukin pöydässämme istunut).
Näissä häissä ei alkuruoan jälkeen leikitty (typeriä) leikkejä vaan aika käytettiin seurusteluun sekä yhdessäoloon. Itselleni häissä oli monen monta uutta tuttua, joiden kanssa oli kiva jutella ilman keskeytyksiä. Saimme myös vaihtaa sanan jos toisenkin hääparin kanssa sekä ihailla morsiamen upeaa sormusta! Ja taidettiin me muuten yllättäen jutella aika paljon rakenteilla olevasta talostammekin. :)
Jossain vaiheessa kaaso kuulutti, että pääruoka on katettu. Menua selatessani silmiini osui heti pääruokien kohdalla mainittu bataattiterriini. Bataatti on hirmuisen hyvää ja oli tosi kiva päästä maistamaan sitä uudella tavalla. Terriini oli odotetusti hyvää ja se upposi masuun paahdetun häränfileen kanssa pommin varmasti. Makea sherrykastike oli vain piste iin päällä – pääruoka oli törkeen hyvää!
Pääruoan jälkeen saimme kuunnella muutamia herkkiä puheita ja näinpä vieraiden poskilla suloisia onnenkyyneleitäkin! Eräs lapsi huudahti äidilleen erään puheen jälkeen suunnilleen näin: ”Äiti, näähän on ilonjuhlat eikä mitkään surujuhlat!”. Äiti vastasi nauraen, että nämä ovatkin sellaisia onnenkyyneleitä. :) Aika suloista!
Ilta venyi pidemmälle ja pian oli hääkakun leikkuun aika. Tarjoilijat olivat kantaneet upeat valkoiset kakut esille, ja niitä ihaili varmasti ihan jokainen vieras. Hääkakun leikkaamiskisan taisi voittaa morsian, joka on kyllä aina hyvä juttu! Itse kakku oli herkullinen, valkosuklainen kuorrute kätki sisälleen raikkaan liilan sisuksen ja makean ja hieman kirpeänkin maun yhdistelmä toimi loistavasti. Kakun kaverina toimi mulla kahvi, sillä avecien perään en vielä ymmärrä. Kahvin aikana häävieraille jaettiin myös uunituore iltapäivälehti joka oli täynnä hauskoja kuvia ja kertomuksia hääparista.
Herkuttelun jälkeen ilta jatkui häävalssin ja tanssin merkeissä! Bändi oli ihan loistava ja he vetivät törkeen hyvin covereita aina Lady Gagasta Museen asti. Meidän tanssijalka vipatti noin 23.30 asti, jonka jälkeen oli aika suunnata kotiin lepäämään. Viime viikot ovat olleet enemmän kuin kiireisiä, joten pilkkuun asti ei vain yksinkertaisesti jaksanut juhlia.. Ja olihan sunnuntaina edessä vielä äitienpäivä – varsinaista juhlaa koko viikonloppu!
Loppuun täytyy laittaa vielä meidän photobooth-kuva. Kuvien ideana oli ikuistaa jokainen vieras kameran muistikortille. Tarjolla oli kaikkea hauskaa rekvisiittaa (hattuja, laseja ym.) ja sydämenmuotoinen vieraskirja, jonne sai kirjoittaa terkut hääparille. Rekvisiitta ei tässä meidän kuvassa nyt näy, mutta otettiin me sellainen hauskempikin kuva, siinä vaan näkyy meidän naamoja ihan liikaa. Mutta eipä sitten muuta, juhlat olivat ihanat ja onnellinen pariskunta möllöttää tällä hetkellä eräässä tosi lämpimässä paikassa. Huoh!
«Vuosi sitten: Äitienpäivänä ♥»
Meanwhile in Longfield.. 
Olin maaliskuussa samassa paikassa herkuttelemassa ja juhlimassa häitä :) hyvältä näyttää tarjoilut näissäkin häissä!
Bäckby taitaa tosiaan olla hirmuisen suosittu juhlapaikka, eikä se kyllä ole mikään ihme! Mietitiin lauantaina, että talvihäätkin olisivat Bäckbyssä tosi hienot. Paikka olisi varmasti upea sisältä kun pimeys laskeutuu ulos ja kynttilät valaisisivat sisätilaa. Oi!
Hienot juhlat ja kivoja kuvia. Olen muutamissa häissä huomannut olevani ainoa, joka on kuvannut ruokia. Hääparit ovat olleet ilahtuneet kun ovat saaneet niistäkin kuvia, kun edes varsinaiset hääkuvaajat eivät ole tarjoiluja kuvanneet.
Meilläkin oli painavana kriteerinä budjettisyistä omien juomien ja ruokien saaminen hääpaikalle. Viinit toin työmatkoilta Tallinnasta autolla ja neljä calvadospulloa Pariisista kahdelta messumatkalta, silloin kun sai vielä käsimatkatavarassa tuoda pulloja. Ruoat tekivät tutut ravintoloitsijat.
Kiitos Lumo! Juhlat olivat kyllä ihanat, häissä on aina niin ihana ja lämmin tunnelma. Rakkaus on aika kivaa. <3
Ja totta puhut noista ruokakuvien ottamisesta! Mulla ei esimerkiksi ole mitään muistikuvaa mitä meidän häissä syötiin (en edes muista oliko se kanaa vai jotain muuta lihaa).. Olin niin jännittynyt koko illan, etten myöskään muista miltä ruoka maistui. Herrakin söi meidän häissä pienen linnunpoikasen kokoisen annoksen, kun ruoka ei vaan maistunut. :)
Me haettiin omalla autolla viinit Tallinnasta ja homma toimi tosi hyvin ja oli edullista. Tosin ostettiin IHAN liikaa juomia ja niitä sitten lipitelttiin pari vuotta eteenpäin. :)