Koda ♥

Viime perjantaina pienen ja rakkaan otuksemme jalat eivät enää kantaneet. Nivelrikko oli äitynyt niin pahaksi, ettei oikea etutassu enää kantanut yhtään.

Pikku-Koda

Perjantaiaamuna keittiössä vielä odotti tuttuun tapaan maassa makaava, häntää heiluttava maailman suloisin harmaa karvainen kaveri. Laitoin ruoan turpoamaan ja kun nostin kipon maahan, yritti Koda nousta urheasti syömään, mutta jalat eivät enää toimineet – tai siis se yksi etutassu. Sydämeen iski sillä samalla sekunnilla tieto siitä, että tämä oli tässä. Mutta pää ei antanut periksi. Annoin Kodalle normaalia suuremman kipulääkemäärän, jotta hän ei tuntisi kipua kun olemme töissä. Ajattelin, että ehkä Koda oli jotenkin liukastunut pihalla eilen illalla, ja tassu vaati vain lepoa. Tai, että tassun pohjasta löytyisi lasinsiru, jonka poistamalla rakas perheenjäsenemme voisi taas hyvin. Yhtä hyvin kuin edellisenä iltana leikkiessään herkkutikulla, ja haukkuessaan ja antaessaan meille tassua uuden herkkutikun toivossa.

Mutta ei sieltä tassusta mitään lasinsirua löytynyt, vaikka etsin ja tutkin tassua vartin verran otsalampun kanssa. Kyyneleet alkoivat valua vanana silmistä, meillä molemmilla. Syötin Kodan lopulta lusikalla maassa hänen vieressään, ja onneksi ruoka maistui entiseen tapaan. Herra Longfield kantoi Kodan ulos aamulenkille. Koda pissasi, käveli askeleen ja räsähti maahan. Ennen töihin lähtöä levitin isoon olohuoneeseen kaikki mahdolliset matot, laitoin Kodalle kolme vesikippoa pitkin olohuonetta, paijasin sitä, katsoin sen silmiin ja tiesin..

Pusu Mamuskalle

Pusu Papuskalle

Herra Longfield soitti eläinlääkäriin töistä ja sai ajan seuraavalle aamulle, lauantaille kello kymmeneksi. Kahdentoista aikaan soitin herralle, että lääkäri piti saada tälle päivälle. Saimme ajan puoli kolmeksi, ja yhden jälkeen olimme jo kotona. Koda ei tullut ovelle vastaan, heilutti vain urheasti häntää maassa maaten. Sydämemme särkyivät.

Eläinlääkärille saavuimme ajoissa. Olimme olleet koko ajomatkan hiljaa, tietäen mikä meitä odotti, vaikka uskottelin itselleni jatkuvasti, että jalka on vain nyrjähtänyt jäisellä tiellä. Meidät ohjattiin odottamaan tyhjään huoneeseen Kodan kanssa, mikä oli kovin ystävällistä, sillä itkusta ei tullut loppua.

Paijasimme, juttelimme ja rapsutimme Kodaa joka paikasta reilun puolen tunnin ajan. Koda antoi pusut meille molemmille, käski rapsuttaa lisää tietyllä tutulla tassun heilautuksella ja me olimme sulaa vahaa.

Lääkärin tapaamisesta emme muista kovin paljon. Sen muistan, että lääkäri väänsi Kodan etutassua ja ensimmäistä kertaa koko Kodan elämässä, Koda huusi kivusta. Se ei ole tehnyt sitä koskaan ennen, vaikka nivelrikkoisia tassuja on väännelty ja tutkittu paljon. Kaksi Kodan luottolääkäreistä on sanonut, että Kodalla on todella suuri kipukynnys. Vaikka se tuskanhuuto/-uljahdus oli hirveää kuultavaa, se oli erittäin tärkeä kuulla. Sillä sekunnilla kaikki epäilykset hävisivät. Koda jää tänne, sitä ei saa sattua, sitä ei saa särkeä. Ei yhtään.

Meidät jätettiin miettimään päätöstä kahdestaan Kodan kanssa. Ei me sen vartin aikana mitään päätetty, päätös oli jo tehty. Me halattiin Kodaa, nappasin sen syliin, kuiskasin kauniita asioita pehmeän karvakasan korvaan, tuoksuttelin Kodan karvoja, sillä halusin muistaa miten ihanalta se tuoksuu, ja katsoin Kodaa silmiin, itkien ja pitäen samalla tiukasti herra Longfieldin kädestä kiinni. Oli helpottavaa olla siinä tilanteessa yhdessä tietäen, että Koda on ollut meille molemmille tavattoman tärkeä otus.

Lääkäri palasi ja sain sanottua, että päästämme Kodan kivuista.

Seuraavan vartin aikana Koda nukutettiin ja sen jälkeen sen sydän pysäytettiin. Halasin Kodaa röhnöttäen lääkäripöydällä koko ajan ja kuiskasin korvaan jatkuvasti, että olet maailman hienoin ja nyt pääset jahtaamaan kissoja. Muuta en juuri muista. Eikä mun tarvitse muistaa. Se oli oikea päätös upean koiran hienolle elämälle. Koda eli ihanan elämän, siitä olemme täysin varmoja. Ja me teimme kaikkemme, että sillä oli aina hyvä olla. Loppuun asti. ♥

Kiitos ihan jokaiselle kauniista sanoistanne Kodan muistolle. Olemme herran kanssa lukeneet tekstiviestejä, sähköposteja ja SOME-viestejä ison määrän, ja olemme niistä kaikista enemmän kuin otettuja. Kiitos. ♥