Maaliskuussa alkaneen juoksukoulun aikana mua on puraissut jonkin sortin juoksukärpänen. Juoksukoulun ensimmäisellä kerralla jokaisen piti kertoa omat tavoitteet juoksun saralta, ja heitin siinä sitten sen suurempia miettimättä, että olisi siistiä jaksaa juosta 10 kilometriä putkeen. Ajattelin, että jaksan kiskoa kympin hiki hatussa joskus loppukesästä, jos vain treenaan ahkerasti. Mutta sitten kävi niin, että pinkaisin elämäni ensimmäisen kympin jo noin kahden kuukauden päästä juoksukoulun alkamisesta. Fiilis oli törkeän hyvä, ja viimeisen kilometrin hymyilin kuin Naantalin aurinko (olin myös yhtä punainen kuin tulikuuma aurinko).
Tuon ensimmäisen kympin jälkeen, on kymppejä juostu pääsääntöisesti kerran viikossa muiden juoksutreenien ohessa. Sykkeet ovat laskeneet huomattavasti, ja tällä hetkellä pystyn juoksemaan (hölkkäämään) kympin kokonaisuudessaan alle 140 sykkeillä. Se on mulle tosi hyvin. Tällä viikolla testasin ihan huvikseni kuinka kovaa vitonen menee nykyjuoksukunnolla. Maaliskuun alun ajasta on nipistetty 11 minuuttia! Jotain on siis tehty oikein.
Trainers Unitedin järjestämä juoksukoulu päättyi toukokuun viimeinen päivä, ja koska olen päässyt niin hyvään alkuun uuden harrastuksen parissa, päätin antaa itselleni valmistujaislahjaksi jotain varsin liikunnallista. Palkkasimme juoksukoulun vetäjän, huikean Elina Koposen, erään toisen juoksukoululaisen kanssa meidän yhteiseksi personal traineriksi ainakin syksyyn asti. Yhteistreenit onnistuvat meiltä loistavasti, sillä kuntomme on suunnilleen samaa tasoa, ja sen lisäksi molemmilla on tavoitteena pudottaa painoa, ja saada kroppaan (erityisesti käsiin) lisää voimaa. Ja ei sitä juoksua tule myöskään unohtaa!
Ollaan nyt tavattu Elinan kanssa kolme kertaa. Ekat kerrat sekoilimme salilla, sillä siellä on kuulemma vähän niin kuin pakko alkaa käydä. Sali ei kyllä kuulu millään mittapuulla tämän jumppapirkon mielipuuhiin, mutta olen siellä nyt kuitenkin tunnollisesti kahdesti viikossa käynyt. Yök.
Viime sunnuntaina jätimme tunkkaiset salit sikseen, ja teimme treenitreffit Oittaan ulkoilualueelle. Oittaa on mulle kovin tuttu paikka, siellä on tullut mm. soudeltua, lenkkeiltyä, brunssiteltua, suppailtua, saunajoogailtua ja hiihdeltyä Bodom-järven jäällä. Oittaa tarjoaa tosi monipuolisia palveluita kaikille – löytyy rantaa, uimapaikkaa, lenkkimaastoja, nurmikenttää erilaisiin peleihin, Angry Birds -leikkipuistoa, kahvilaa, ravintolaa sekä välinevuokrausta soutuveneistä iglun tekovälineisiin. Kaikille jotain ympäri vuoden.
Meidän kimppatreenit alkoivat pienellä hölkällä ja muilla kevyillä lämmittelyliikkeillä. Varsinaisen lämmittelyn aikana meinasi sitten tulla jo itku – piti nostella polvia, tehdä vatsoja ja punnerruksia sellaista vauhtia, että aloin jo pelätä, mitä lopputreeni tuo tullessaan. Lämmittelyn jälkeen siirryimme uimarannan hiekalle tekemään varsinaista treeniä. Treenin aikana kahvakuulat lensivät pitkin hiekkaa, jonka lisäksi niitä nosteltiin ja kannettiin ympäri rantaa. Hiki siinä tuli, ja hyvä niin. Treenin kivoin osuus oli ihan lopussa, sillä silloin tehtiin juoksuvetoja! En tiedä mikä mun päässä on vikana, mutta kovissa ja räjähtävissä vedoissa on jotain tosi siistiä. Tosin kovin räjähtäviltä lähdöt eivät tuntuneet siinä vaiheessa, kun vedot piti aloittaa maaten selällään maassa. Tunsin oloni enemmän rannalla makaavaksi mursuksi, kuin ketteräksi juoksijaksi. Hah!
Treenin jälkeen totesimme Elinalle, että ensi kerralla meitä saa rääkätä vielä enemmän! Ihanaa kun olen löytänyt seuraa, joka tykkää sekopäisen kovista treeneistä. Niitä ei oikein saa tehtyä itsekseen, koska silloin on liian helppo hellittää sillä hetkellä kun alkaa tuntua tosi pahalta. Tosin harmittelin myös nyt sitä, että miksi himmailin lähes tiedostamatta joissakin liikkeissä. Lupasin itselleni, että ensi kerralla teen kaiken 110 prosentilla alusta loppuun (tai ainakin niin pitkälle kuin mahdollista).
Treenin jälkeen emme lähteneetkään kotia kohti, sillä tiedossa oli vielä ihanan rentouttava saunajooga Oittaan saunatiloissa! Olin järkännyt juoksukoululaisille saunajoogatunnin, jota tuli vetämään tosi mukava Pekka Saunayogasta.
Mehän kävimme viime vuonna herra Longfieldin kanssa Oittaalla järjestetyissä ja Pekan vetämissä saunajoogissa. Päätin ottaa Saunayogaan yhteyttä sen jälkeen, kun meillä oli eräänä sunnuntaina juoksukoulussa käyty läpi juoksijan joogaa. Onneksi saimme lopulta sovittua Pekan ja Oittaan kanssa sopivan päivän saunajoogalle. Oli kivaa, että ainakin osa meidän juoksukouluporukasta pääsi testaamaan tätä rentouttavaa liikuntamuotoa. Pekka kertoi tunnin jälkeen, että elo-syyskuussa he alkavat vetää tunteja Sokos Hotel Presidentin saunatiloissa. Hintaan kuulemma kuuluu myös hotellin uima-altaiden käyttö saunajoogan yhteydessä. Kuulostaisi aika kivalta hemmotteluhetkeltä syksyn pimeinä iltoina.
Pakko kertoa vielä sen verran, että herra Longfield saapui sunnuntaina työmatkoilta rapakon takaa, ja tuli saunajoogaan melkein suoraan lentokoneesta. Maanantaiaamuna herra totesi, ettei kroppa ole koskaan ennen tuntunut pitkien lentojen jälkeen niin hyvältä ja rennolta, kuin se oli saunajoogan jälkeisenä aamuna. Jomotus, turvotus sekä kireys olivat poissa, jonka lisäksi herra nukkui aikaerosta huolimatta kuin tukki koko yön (reippaat 12 tuntia). Mulla ei ollut aamulla ihan niin raukea olo – edellisen päivän uimarantatreeni tuntui yläkropassa ja persuksissa.
Alla oleva saunajoogasta kertova artikkeli on kotoisin Kotilääkäri-lehdestä, kurkkaa artikkelin vinkit, ja kokeile saunajoogaa oman saunan lämmössä (saunassa tulee olla asteita vain noin 50).
Meanwhile in Longfield.. 