Saunajoogaava herra Longfield

Meillä on Hulin kanssa semmonen tapa, että vuorokuukausin toisen on keksittävä toiselle jotain kivaa ja mukavaa yllätystä. Yllätykset ovat tähän asti olleet vaikka mitä, jostain hummeri-illallisesta aina Kööpenhaminan yllärimatkaan, mutta useimmiten nää yllätykset kuitenkin on vähän maltillisempia juttuja, tyyliin piknik-reissu tai himaan tilatut pizzat. Tässä kuussa oli Hulin vuoro, ja se jo etukäteen ilmoitti että tässä kuussa on sit kaksi Herra Longfield -päivää, ja ne on viikon välein tiistaisin, joten varaudupa siihen.

No minä varauduin sitten. Mietin vähän että mikäköhän juttu vaatii kaksi päivää. Nämä yllärit on viime aikoina tupanneet olemaan useimmiten jotain ruokaan tai syömiseen liittyviä hommeleita, mutta tällä kertaa Huli kehottikin mua vetäsemään shortsit ja t-paidan päälle ja ottamaan juomapullon mukaan. Kauhulla muistelin Hulin kanssa aikoinaan suorittamaani viikon Sats-treenirääkkiä (lukekaa ne ihmeessä: osa 1 ja osa 2), ja kuvittelin että mihinköhän ihme tappojumppa-kidutukseen nyt sitten mennään, ja miten mä pystyn näyttelemään siellä ei-kärsivää jottei Hulille tuu paha mieli.

Vähän hermostuneena sitten istuskelin autossa pelkääjän paikalla kun Huli kurvaili pitkin Espoota, ja vetäisi lopulta auton parkkiin Oittaan ulkoilualueen parkkipaikalle. Oli kohtuu viileä päivä, joten ihmettelin siinä että mitä täällä nyt voi shortsit jalassa oikein tehdä. Ei kai me nyt tonne jäiseen Bodom-järveen mennä uimaan? Mieluummin menisin vaikka Nils Gustafssonin kanssa telttailemaan.

Mutta asteltiinkin sitten sisälle semmoseen rakennukseen josta joskus ollaan vuokrattu sukset ja soutuvene, ja siellä Huli asteli kassalle ja sanoi että me tultiin nyt saunajoogaamaan.

Saunajoogaamaan. Just. Koskaan en oo joogannut, en saunan kanssa tai ilman, mutta sen verran olin helpottunut että siellä ei varmaan ainakaan joutuisi hampaat irvessä ja itkua tuhertaen nostelemaan jotain irtoportaita. Vähän kuitenkin epäilin että mitähän soopaa tämä nyt on, joogasta sellaisenaan oli jo itselläni vähän semmonen höpönpöppö-kuva, saati jos nyt sitten mennään porukalla vaatteet päällä saunaan hokemaan ooommm ja joidenkin kellojen kilinässä meditoimaan tai mitä se joogaus nyt sit onkaan.

No sinne saunaan sitten kuitenkin mentiin. Joogapaikaksi muutettua naistensaunaa ei oltu lämmitetty täysin kuumaksi, vaan lämpötila oli jossain 50 asteen hujakoilla, eli sellainen missä todella vässykkämäinen ruotsalainenkin pystyisi vielä olemaan. Paikalla oli meidän lisäksemme Saunayoga-firman ohjaaja Pekka, ja kolme muuta innokasta saunajoogaajaa. Muut joogaajat oli jostain syystä kaikki naisia, ohjaaja sentään oli mies joten en tuntenut itseäni ihan niin orvoksi siellä naikkosten puolen saunassa kekkuloidessani. Jumppavaatteethan siellä ihmisillä siis päällä oli, siitäkin syystä jo ihan kiva ettei lämpöä ole ihan niin paljon kuin normisaunassa.

Tunnin alussa ohjaajamme Pekka kertoi, että saunajooga tekee kovasti tuloaan Suomeen, tunteja järkkäillään jo vähän siellä sun täällä ja kysyntä on kasvavaa. Ohjaaja varoitti, että saunajoogatunnin jälkeen joutuu yöllä nukkumaan tosi sikeästi, koska saunajoogalla on sellainen vaikutus. Eräs aiemmilla saunajoogakerroilla mukana ollut joogaaja vahvistikin tämän tiedon oikeaksi. Itse olin vielä skeptinen, mietin että jotain itsesuggestiota ja liirumlaarumia tämä varmaan tulee olemaan, mutta ihan jännähän se on kokeilla tämmöstäkin ja katsoa että mitä tapahtuu.

Tunti alkoi pienellä rentoutumishetkellä, ja sen jälkeen alettiin ohjaajan ohjeiden mukaisesti vääntelemään käsiä mutkalle ja hengittelemään. Ei siellä ollut kiliseviä kelloja ja kertaakaan ei sanottu ooomm. Tuntia ennen tämä eräs kokeneempi saunajoogaaja oli kertonut, että hänelle tuottaa aina vaikeuksia hahmottaa missä on oikea ja missä vasen, ja toden totta, joutui aina aika tavalla pähkimään että mikä näistä mun käsistä nyt on oikea ja mikä vasen kun ne oli semmosella rusettisolmulla naaman edessä. Siinä sitten mentiin kädet ristissä kumaraan ja suoristauduttiin, tuntui että teen varmaan jotain koko ajan väärin ku ei mikään tunnu oikein missään mutta tunnollisesti tein kaiken mitä ohjaaja käski. Kun meinas mennä oikeat ja vasemmat sekaisin, katsoin minne päin ohjaaja oli kaartumassa ja tein perässä.

Tunnilla tehtiin yhteensä 6 erilaista liikesarjaa omaan rauhalliseen tahtiin.  Vesipullo oli hyvä olla olemassa, vaikkei liikkeet varsinaisesti kauhean rankkoja olleetkaan, tuli tunnilla silti vähän kuuma. Vaikka lähes jokaisen liikkeen kohdalla itselläni oli fiilis että nyt ei varmaan mee oikein ja pitäskö tässä nyt jotain valaistumista tapahtua, niin tunnin loputtua huomasin hämmästyneenä että olin ihan totaalisen lötkö. Selässä ollut lievä kipeys ja jäykkyys oli hävinnyt jossain välissä ihan täysin, ja oli tosi hyvä olo. Käsittämätöntä.

En yhtään ymmärtänyt että mihin homma perustui, oliko se sitten kuitenkin jotain itsesuggestiota, vai lähtikö verenkierto ja hermoradat ja ties mitkä jotenkin paremmin rullaamaan siinä kun kädet umpisolmussa kumarreltiin saunakotka-asennossa ja seisottiin kyykyssä varpaillaan saunasoturi-asennossa ja toljotettiin seinää, mutta sen verran mukava fiilis saunajoogailun jälkeen jäi, että toivoin kyllä pääseväni kokeilemaan sitä uudestaankin. Niin ja siis ensi viikoksi oli tosiaan jo toinen kerta varattu, joten toiveeni oli toteutettu jo ennen kuin osasin sitä toivoakaan.

p.s. Pekka-ohjaajan mainostus hyvistä yöunista piti myös paikkansa. Nukahdettiin molemmat Hulin kanssa illalla ku ois halolla lyöty päähän, ja aamulla herättiin normaalia virkeämpänä.