Neuschwansteinin satulinna

Keväisellä Münchenin reissullamme otimme päheän vuokra-auton allemme, ja suuntasimme päiväretkelle Neuschwansteinin linnalle. Linna sijaitsee upeissa maisemissa Alppien kupeessa Etelä-Saksassa, noin 100 kilometrin päässä Münchenistä lounaaseen.

Linnan rakennutti 1800-luvun loppupuolella Baijerin tuolloinen kuningas Ludvig II, joka tunnetaan myös nimellä Hullu Kuningas. Ludvig II todettiin mielisairaaksi, vaikkakin joidenkin nykyaikaisten lääkärien lausuntojen mukaan Ludvig II:n mielenvikaisuutta ei voitu todentaa varmuudella varmaksi. Osa lääkäreistä, jotka totesivat Ludvig II:n mielisairaaksi, eivät esimerkiksi olleet koskaan edes tutkineet tätä oopperaa ja kaikkea krumeluuria rakastavaa Baijerin kuningasta.

Hullu tai ei, Ludvig II:lla oli silmää kauneudelle. Hän oli itsekin varsin komea tapaus, ja hänestä pidettiin kansan keskuudessa paljon. Valtion virkamiehet eivät kuitenkaan olleet kovin innoissaan Ludvigista ja hänen päättömistä ja erittäin kalliista rakennusideoistaan. Mutta koska hän oli kunkku, rahaa piti kaivaa kaikille hänen yltiöpäisille ja hulluille ideoilleen. Tämä suisti Baijerin valtion lopulta vararikon partaalle.

Neuschwansteinin satulinna rakennettiin Ludvigin ohjeiden mukaan korkealle kukkulalle, josta avautuu henkeäsalpaavat näkymät alas laaksoon sekä ylös Alppien lumipeitteisille huipuille. Korkealta linnan pihamaalta voi myös erottaa okran värisen Hohenschwangaun linnan, joka oli Ludvigin syntymäkoti ja hänen isänsä Maksimilianin isännöimä linna.

Ludvig nimesi oman linnansa Richard Wagnerin oopperan Lohengrinin eli Joutsenritarin mukaan. Neuschwansteinin linnan suora käännös kuuluukin suomeksi uusi joutsenkivilinna.

Mondossa linnaa on kuvattu ylistävin sanon: Neuschwansteinin linnaa pidetään maailman kauneimpana linnana. Sen satumaiset tornit kohoavat vuoristometsän keskellä Etelä-Saksassa. Linna toimi esikuvana Prinsessa Ruususen satulinnalle Disneyn elokuvissa.

Ja olihan linna upea! Linnalle on aika vaellus, joten mukaan kannattaa ehdottomasti ottaa kunnon kengät sekä mukavat vaatteet. Perille pääsee toki myös vaikka hevosvaunuilla, mutta on oma fiiliksensä köpötellä korkeita metsäpolkuja ylöspäin niin, että henki pihisee. Näkymät ovat perille pääsyn jälkeen niin komeat, että vaellus on ehdottomasti jokaisen askeleen arvoinen.

Linnasta saa parhaat kuvat Marie-sillalta (saksaksi Marienbrücke), jonne pääsee kävellen kaunista metsäpolkua pitkin. Vaellus kestää noin puoli tuntia omasta kunnosta riippuen (jokaiselle tulee vähän hiki). Matkan varrella tulee pysähdyttyä pariinkiin kertaan, sillä avautuvista maisemista on aivan pakko ottaa pari valokuvaa muistoksi.

Marie-sillalta matkaa voi jatkaa opastettua reittiä pitkin linnalle. Linnan sisään pitää ostaa lippu, mutta sisäpihalle ja linnan ympäristöön pääsee köpöttelemään aivan ilmaiseksi. Me jätimme sisäkierroksen herra Longfieldin kanssa väliin, sillä olimme lukeneet, että sisätilat ovat pitkälti kesken eikä siellä ole ”paljon mitään nähtävää”. Sisätiloja ei saatu valmiiksi, sillä Ludvig II ehti asua asunnoksi tarkoitetussa linnassaan vain puolisen vuotta, ennen kuin hän kuoli epämääräisissä olosuhteissa hukkumalla järveen lääkärinsä kanssa. Kukaan ei tiedä, mitä näille kahdelle herralle eräällä aamukävelyllä tapahtui, mutta sieltä järvestä heidät kuitenkin kuolleena löydettiin. Mystistä.