Kaksi vuotta sitten blogit ja aikakausilehdet hehkuttivat Skifferiä ja Skifferin liuskoja. Tuolloin en tiennyt mistä ihmeestä kaikki oikein meuhkaavat, ennen kuin otin asiasta viimein selvää. Liuska on pitsa, ja Skiffer on ravintola josta niitä saa. Skifferin pitsoja kutsutaan liuskoiksi siitä syystä, että ravintola sijaitsee Liuskaluodolla.
Kävimme herran kanssa kaksi kesää sitten Skifferissä syömässä heidän hehkutetut liuskansa. Tuolloin Skifferin terassilla oli muutamia hassuja pöytiä ja tilaa oli vaikka muille jakaa. Toisin oli tänä kesänä!
Ennen kuin saavuimme Skifferin täpötäydelle terassille, kävimme suppaamassa. Matkaan lähdimme TwentyKnotsin Munkkiniemen toimipisteestä. Torpanrannasta pääsi suppaamaan upeissa merimaisemissa reippaan 8 kilometrin lenkin. Vuokrasimme SUP-laudat tuttuun tapaan kahdeksi tunniksi, ja matkan aikana ihailimme mm. päheitä rantatonttikämppiä Lehti- ja Kuusisaaressa.
Päivä oli kuuma ja aurinkoinen (oliko tänä kesänä edes muunlaisia päiviä?), ja suppauksen jälkeen heitin ilmoille ehdotuksen Skifferin liuskoista. Herra ei miettinyt vastausta sekuntia pidempään, joten niinpä me sitten suhautimme mustalla pantterilla Kaivopuiston liepeille, josta Liuskaluodon yhteysalus lähtee.
Skiffer juhlisti tuona heinäkuisena päivänä viisivuotista taivaltaan Liuskaluodolla. Paikalla oli hauskaa kesämusaa soittava bändi ja kasoittain ihmisiä. Pöytäpaikasta oli turha edes haaveilla, joten istahdimme herran kanssa laiturin nokkaan odottamaan liuskojamme.
Täpötäydestä terassista huolimatta liuskat tuotiin eteemme yllättävän nopeasti. Herran tuttu ja turvallinen Surf & Turf piti sisällään chorizoa, jokirapuja sekä chiliä. Liuska maistui herralle äärettömän hyvin, tämä oli hänen kolmas Surf & Turfinsa, mitä sitä testaamaan muita kun tietää mistä tykkää!
Minä olin kesälomasta intoutuneena kokeilevalla fiiliksellä ja tilasin Kalamees-nimisen liuskan. Tämä hieman eksoottinen, mutta AH niin herkullinen liuska piti sisällään lämminsavulohta, parsaa, retiisiä sekä mummonkurkkuja. Mussutin liuskani onnellisena viimeistä palaa myöten masuuni.
Liuskojen ahmimisen jälkeen jammailimme hieman bändin tahdissa ja katselimme kaikessa rauhassa ohi lipuvia veneitä ja aluksia. Porukkaa tuli paikalle koko ajan lisää, ja pian olimme saaneet viereemme laiturin nokalle muitakin ruokailijoita.
Fiilis oli niin kesäinen kuin vain saattoi toivoa! Ehkä eniten mahanpohjassa tuntui kesältä sillä hetkellä, kun näin erään lierihattuisen bikiniasuisen naisen tanssivan purjeveneen nokassa Skifferin bändin tahdissa. Teki mieli hypätä veteen, uida purjeveneen kannelle ja alkaa jorailla naisen kanssa. Kesä on parasta! Nautitaan siitä viimeiseen auringonsäteeseen asti, eikö niin?!
Meanwhile in Longfield.. 