Joku aika sitten nappasimme herra Longfieldin kanssa molemmat veljenpoikani autoon ja suhautimme porukalla Jumboon (tai siis Flamingoon). Jumbossa suuntasimme Flamingon yläkertaan, josta löytyy jokaisen nuoren pojan unelmapaikka: Megazone!
Megazone on ollut olemassa jo tosi pitkään, sillä muistan lasersotapaikan jo jostain 90-luvulta kun olin pikkuinen Huli. En ole kuitenkaan koskaan ennen käynyt paikassa sisällä sotimassa, joten jouduin kysymään porukkamme miesosastolta miten homma oikein toimii. Veljenpojat kertoivat kilpaa mitä pimeässä tilassa pitää tehdä, samalla kun herra yritti auttaa mua valitsemaan oikeanlaiset vaatteet. Lopulta mut oli prepattu, ja päälle oli valikoitunut juoksutrikoot, t-paita ja lenkkarit (herra sanoi, että mun kannattaa vetää päälle treenivaatteet, sillä innostuisin lasersodasta kuulemma satavarmasti).
Valmistautumista: Liivit päälle ja aseet toimintakuntoon!
Ennen pimeään sotasaliin astumista meille näytettiin nopea ohjevideo siitä miten salissa pitäisi käyttäytyä. Ei saisi juosta eikä lyödä ketään, muut ohjeet multa meni ohi, sillä olin niin fiiliksissä lähdössä sotaan!
Menimme herran ja veljenpoikieni kanssa samaan joukkueeseen, ja matkalla tukikohtaamme mua prepattiin vielä kerran: Tuhoa muiden tukikohdat ja ammu kaikkea muita värejä paitsi vihreitä (me oltiin vihreitä). Tämä selvä, let’s go to war!!
Pelasimme Megazonessa kaksi 20 minuutin erää, ja homma oli tosi kivaa! Kaikille tuli pelin tiimellyksessä hiki ja olin tyytyväinen, että lähdin sotaan juoksutrikoissa ja lenkkareissa. Vaikka salissa ei olisi saanut juosta, juoksin kyllä melkein koko ajan.. Mutta KAIKKI muutkin juoksivat! Heh!
Molempien erien jälkeen sai koko ryhmän tuloksia katsella isolta ruudulta. Ekan erän tulosten mukaan en ollut kovin hyvä, mutta toisella kerralla ylsin jo neljänneksi. Toinen veljenpojista oli ekan kierroksen paras, hyvä meidän tiimi!
Megazoneilun jälkeen kaikilla oli nälkä. Yritin ehdottaa Flamingon ja Jumbon ravintoloista ihan jokaista, mutta pojat halusivat Raxin buffaan. Vaikka kuinka yritin kauniisti ehdottaa muita paikkoja, piti Raxin buffaan päästä, koska siellä on pepperonipitsaa. Piste.
Enpä ole käynyt Raxissa sitten yläasteajan. Silloin änkesimme kaveriporukalla Forumin Raxiin ahtamaan sisuksiimme pitsaa ja ennen kaikkea jälkkäripöydässä olevaa pehmistä. Sitä otettiin isoon limumukiin, ja päälle kaadettiin Cokista. Nam Nam!
Mikään suuri kulinaristinen seikkailu Raxin buffet ei kyllä ollut. Pitsat eivät maistuneet millekään, ja niihin pitikin kaataa maustepurkeista aikamoiset mausteet päälle, jotta suussa maistui jokin muu kuin rasva ja vehnäjauhot. Pitsat eivät siis vakuuttaneet minua, ei edes se veljenpoikien hehkuttama pepperonipitsa.
Mutta kyllä buffetista jotain hyvääkin löytyi, ne olivat broiskun siivet. Niissä oli sentään makua. Söin yhden pitsapalan ja monen monta broiskun siipeä sekä kasan salaattia salaattibaarista (ja pari prinssinakkia ja pari sipulirengasta).
Syömisen ohessa lueskelimme Megazonesta saamiamme otteluraportteja. Vertailimme kuka oli osunut eniten esim. vastustajien selkään, aseeseen jne. Herra Longfield tykkää kovasti selata tämmösiä listoja ja taulukoita, joten paperilappusia tutkiessa aika kului nopsaan. Jossain välissä nuorempi veljenpoika sai jonkin sortin sekopääkohtauksen (se oli varmaan se tosi herkullinen pepperonipitsa), ja alkoi esittää meille miten lasersodassa pitäisi oikeasti sotia. Homma lähti sen verran lapasesta, että lopulta nuori herra esitti ja kertoi miten ottelusalissa oltaisiin alasti oikeiden konekiväärien kanssa. Yritin rauhoitella nuorta herraa, mutta ei siitä mitään tullut, kun herra Longfield sekä nuoren herran isoveli heittivät koko ajan lisää vettä myllyyn. Lopulta luovutin ja räkätin poikien jutuille suu vaahdossa.
Kun pitsaa ja broiskun siipiä oli syöty riittävästi, siirryimme jälkkärien kimppuun. Nuoret herrat saivat kuumaa kaakaota ja me litkimme herran kanssa kahvia. Kuumien juomien kaveriksi haimme kaikki pari kertaa Raxin tajuttoman hyvää pehmistä! Tällä kertaa en hukuttanut jätskiä Cokikseen, vaan lorautin päälle aikuismaisen sivistyneesti ison kasan suklaakastiketta. Nam!
Jätskin lisäksi söimme karkkeja, keksejä ja suklaadonitseja. Ja sitten ähky tuli kylään. Mahat pullollaan iloinen (sota)porukka suunnisti lopulta autoon ja kotiin.
Meanwhile in Longfield.. 
Olin kesävaihtoaikana Kaliforniassa pari kertaa Megazonen kaltaisessa paikassa ja ilmoitin myöhemmin kaasolleni, että polttareissani voitaisiin käydä Megazonessa (miten niin kontrollifriikki morsian?). Sen jälkeen en olekaan käynyt ”sotimassa”, vaikka hauskaahan se oli. Mietinkin yksi päivä onko koko Megazonea olemassa. Pitäisiköhän käydä kokeilemassa taas?
Mene ihmeessä! :) Siellä oli ihan kaiken ikäistä porukkaa, isejä useampi omien lastensa kanssa. Tosi hauskaa ja kyllä siinä hiki tosiaan tulee!
Megazone ja Rax sopii hyvin yhteen. Muista Itäkeskuksen edesmenneessä Megazonessa sai alennuskupongin pelin jälkeen Raxiin jota tuli useasti hyödynnettyä. Ja Raxissa jaettiin alennuskuponkeja Megazoneen niin kierre oli valmis :)
Kiitos tiedosta Tomppa! Täytyy napata veljenpojat joskus uudestaan mukaan ja suunnata Itikseen. :)
Flamingon Raxissa törmäsimme muuten muutamaankin samassa pelissä olleeseen poikaan.