Tunnen itseni hyvin usein kamalan (lue: ihanan) onnelliseksi ja rakastetuksi. Yleensä onnenväristyksiä mahassa saa aikaan herra Longfield, joka osaa olla suurimman osan ajasta täydellinen (on silläkin kyllä känkkäränkkäpäiviä, mutta harvemmin).
Yksiä päivän parhaita hetkiä ovat ne, kun istun työhuoneessa ja töiden tohinan keskellä herään onnellisuuden täyttämään tunteeseen. Tiedättekö sellaisen fiiliksen, kun hymy vaan tulee huulille, mahassa alkaa lennellä perhosia ja KAIKKI muu haihtuu sillä silmänräpäyksellä mielestä? Se on ihan täydellistä. Usein lähetän herra Longfieldille tällaisena hetkenä teksti-/kuvaviestin, sillä niinä hetkinä on vaan pakko kertoa kuinka tärkeä toinen on. Onneksi saan vastaavia viestejä myös aika ajoin herralta, joten tunne taitaa olla molemminpuolinen. ♥
Eräänä perjantaina mua hemmoteltiin niin hurjasti, että mahassa möyri jälleen ihan urakalla ja menin jopa sanattomaksi. Ja jos nyt totta puhutaan, niin tippakin tuli linssiin. Näin se perjantai suunnilleen meni..
Herra Longfield haki mut töistä. Autossa mua odotti komea mies ihana tummansininen pikkutakki päällään. Herra naputteli navigaattoriin jonkin osoitteen ja sitten lähdettiin ajamaan. Auto parkkeerattiin Bulevardin lähelle, josta matka jatkui jalan Boulevard Socialiin. Olin otettu, sillä olin vain viikkoa aiemmin harmitellut herralle sitä, että en saanut tehtyä ravintolaan pöytävarausta herran synttäreille, sillä ravintolassa on tuolloin yksityistilaisuus. Olen kahtena edellisenä vuotena vienyt herran Farangiin sekä Gaijiniin, ja Boulevard Social olisi ollut erittäin luonteva jatke perinteelle.. Mutta ei sitä perinnettä nyt tavallaan katkaistu, vaikka herran synttäri-illallinen syödäänkin parin viikon päästä jossain muualla.
Pöytään ohjaamisen jälkeen tilasimme alkudrinkit ja sitten kipaisin käymään vessassa. Pienen puuteroinnin jälkeen palasin pöytään, jossa mua odotti herkullinen drinkki, ihana herra Longfield sekä pikkuinen lahjapaketti! Alkudrinkin siemailun ohessa aloin tutkia pakettia. Mieleeni juolahti parin viikon takainen koruliikkeen edessä kuolaaminen (jähmetyin ruokakauppareissun jälkeen paikoilleen törmättyäni maailman kauneimpaan rannekoruun). Ja niinhän siinä kävi, että siitä pienestä suloisesta paketisti ilmestyi juuri se Swarovskin pinkillä kristallilla koristettu rannekoru, jota olin pari viikkoa sitten ihaillut koruliikkeen ikkunassa. Oi ja voi. Laitoin rannekorun heti käteen ja viimeistään sen jälkeen pompin loppuillan pilvilinnoissa.
Seuran lisäksi ruokakin oli ihanaa. Tilasimme alkupaloista molemmille grillatut etanavartaat, pääruokalistalta valitsimme kolme eri annosta – vuohenjuustomoussella täytetyt paprikat (ihan parhautta), lammaskebabit sekä grillatut tiikerinravut. Ruoka suli suuhun ja aika riensi. Jälkkärit jätimme tuttuun tapaan väliin, sillä kotona meitä odotti ihanan upottava sohva, Wiren ensimmäinen tuotantokausi sekä karkkipussi. Parhautta sanon minä. Kiitos bebe! ♥
p.s. Bouleverd Socialissa oli myös Peter Franzen. Se oli paljon (paljon) pienempi mitä olin kuvitellut!
«Vuosi sitten: Punajuuri ja vuohenjuusto ne yhteen soppii»
«Kaksi vuotta sitten: Brunssi: Salutorget (HKI)»
Meanwhile in Longfield.. 
te ootte niin ihania <3 ps. kuva tästä korusta olis kiva ;)
Joo me ollaan vähän söpöjä. <3 Korusta täytyy totta tosiaan napsata kuvia – miten en tajunnut sitä ollenkaan.. Tulossa siis varmasti jossain välissä!
Mä haluan myös ehdottomasti nähdä sen korun! :) Ihanaa viikonloppua sinne! :)
Koru on siis kuvattava ja pian. :) Ranteessa se möllöttää nytkin – ihana on ”edelleen”.
Ääh, tuollakaan en ole ollut… Hyvän näköiset ruoat. Kiva, että ravintolalla on omat nimikoidut lautaset, sellaisia harvoin näkee enää. Meillä on kotona joitain vanhoja nimikoituja ravintolalautasia New Yorkin Fishs Eddystä ja mietimme niiltä syödessämme, millaisia ravintolat ovat olleet.
Itsekin päivittäin ajattelen kuinka ihana mies minulla onkaan ja kuinka iloinen saan olla tästä onnestani.
Tää oli mun toinen BS käynti, ja ei pettänyt tälläkään kertaa. :P Tosin taidan itse pitää himpun verran enemmän Farangin ja Gaijinin makumaailmasta. Odotan kyllä jo innolla herrojen neljättä ravintolaa. :)
On upeaa kuulla, että sielläkin ollaan onnenkukkuloilla vielä vuosien yhdessäolon jälkeen. Rakkaus on sitten ihanaa. <3
Niin Huli…kun Mr Longfield haki sut töistä, niin kuka se autossa odottava komea mies oli ? ;D
Ihana ilta….
Hahahah! Luin ton kohdan uudestaan ja totta tosiaan voi helposti saada käsityksen, että autossa oli kaksi herraa. :D Mutta kyllä siellä ihan kahdestaan oltiin. :)
Ilta oli ihana, varsinkin sohvalla möllöttäminen pitkän viikon jälkeen!
Oioi mitä hemmottelua :) Noi etanat olivat mainioita, pitääpä kyllä päästä maistelemaan nuita herkun näköisiä drinkkejä, nekun jäi viimeksi välistä.
Mun suosikit olivat näistä sapuskoista noi täytetyt paprikat, huhuuhh miten hyviä ne olivatkaan. :P
p.s. Mun drinskun nimi oli Flavor Flav. :) Valitsin sen ihan vaan nimen perusteella!