5 komeinta suomalaismiestä herra Longfieldin mielestä

No niin, nyt on tämmösen listan aika. Jos oli hankala listata 5 kauneinta suomalaisnaista, niin 5 komeimman suomalaismiehen listaaminen on kyllä vielä hankalampaa. Naisilla vissiin on tapana enemmänkin katella muita saman sukupuolensa edustajia ja arvioida näiden kauneutta sun muuta, mutta ainakaan minä en juurikaan normielossani tule ajatelleeksi muiden miesten ulkonäköä ja kiukkua mielessäni että menis toikin nättinaama junan alle tai mitä toikin hormonikimppu tossa pinnistelee.

Tää listakin tuli vähän tehtyä sillä mielellä, että minkänäköisistä ukkeleista minä luulen naisten tykkäävän, plus että heitin mukaan kaksi henkilökohtaista sankariani koska ne nyt vaan on niin hienoja ihmisiä. Tiedän kyllä että näitäkin kahta jotkut pitää jotenkin puoleensavetävinä, mutta semmosia perinteisen komeita ukkoja nää ei kai oo. Toinen näyttää kuitenkin semisti Klonkulta ja toinen Salma Hayekilta..

Olin muuten vähän harmissani Hulin listasta, siinä kun oli mun mielestä vähän liikaa noita tommosia normivalintoja, ainoastaan Pasi Rautiainen piti kummallisten lippua pystyssä. En kyllä välillä tajua yhtään mitä Huli joissain ukoissa näkee, aikojen saatossa Huli on meinaan tykästynyt Pasi Rautiaisen lisäksi mm. Kalle Palanderiin ja jopa Janne Katajaan. Toisaalta oma onnenihan se on että sillä on noin kummallinen miesmaku, en mä siitä ois koskaan vaimoa itelleni saanu jos sille kelpais vaan tommoset nikimäenpäät.

1. Toni Wirtanen

Ekaksi listalle pitää laittaa suuri sankarini ja idolini Toni Wirtanen. Teinivuosina tämän miehen tekemisiä ja sanomisia tuli seurattua sellasella vimmalla että hävettää. Varmaan puolet lukioaikojen essee-, aine- sun muista liirumlaarum-kirjoitustehtävistä käsitteli jollain tavalla Apulantaa ja yleensä juuri Toni Wirtasen sanomisia. Nykyään on vimma tasoittunut, mutta silti kyllä ukkelia arvostan ja siksi se pitää tähän listallekin laittaa. Vaikka Toni vähän tommoselta rujolta Klonkulta omaan silmään näyttää – varsinkin kun sankariviitan pois ottaa – niin onhan tossa sen olemuksessa jotain mistä moni tyttö tykkää. Ulkonäön ja itsevarmuuden lisäksi varmasti ’kuuluisa muusikko’-status tätä asiaa auttaa. Pari kertaa olen Tonin livenä nähnyt, ja se on oikeastaan pidempi miltä se kuvissa ja videoissa näyttää, yleensähän se kai menee päinvastoin.

Jostain joskus muuten luin että ihan sama mieltä mies näyttää, jos sille laittaa käteen sähkökitaran, jääkiekkomailan tai ison rahapussin niin jo alkaa naikkoset pyöriä ympärillä. En tiedä onko se ihan totta, mutta itse huomasin aikanaan että ainakin chow chow -pennulla on tuonkaltaisia vaikutuksia.

2. Teemu Selänne

Toinen listalle pääsevä ei-niin-komea on Teemu Selänne, maailman paras maalintekijä, maitopoika, ralliauto- ja venekuski ja ties mitä. Jos Tonilla oli kädessä sähkökitara, niin Teemulla on sekä jääkiekkomaila että iso rahapussi. Huli ei jostain syystä tykkää Selänteestä yhtään, on kuulemma liian ylimielinen ja kaikella tavalla ällö. Sen lisäksi että Teemu on jääkiekkosaavutustensa takia tarjonnut minulle ja muillekin monta ilonhetkeä, siinä on omaan silmään myös yksi merkittävä ulkonäöllinen plussa: kuten kuvasta näkee, Teemu näyttää ihan Salma Hayekilta. Tästä samasta syystä muuten Salma Hayekilla ei ole mitään asiaa ’Maailman kauneimmat naiset TOP 5’ -listalle.

3. Henkka Hyppönen

Tämä jamppa olisi sitten ensimmäinen oikeasti komeaksi luokittelemani pärstä. Tyylikkään näkösenä Henkka nykyään juontaa sitä Hyvät ja huonot uutiset -ohjelmaa, edes nuo naamalle laitetut tyhjät silmälasinsangat ei häiritse. Jännä juttu että tämän jampan vaimo etsii mieluummin kadonneita ku istuskelee himassa, voisi kuvitella että Hyppönen on aika jatkuvasti äänessä, ehkä sitä möreää radioääntäkään ei sitten jaksa ihan koko ajan kuunnella.

4. Peter Franzen

Pakkohan kuuluisa suomalainen Hollywood-näyttelijä on listalle myös laittaa. Kaikkihan muistavat Franzenin huikean kohtalokkaan roolityön CSI-sarjan yhdestä jaksosta, jossa Peter esitti uskomattoman vakuuttavasti kuollutta venäläistä. Mutta onhan tuo leffaurastaan huolimatta tommonen keskivertokeijon varjoonsa jättävän näkönen ukko. Jos en ihan väärin muista niin äitikin tykkää tästä tyypistä.

5. Kim Herold

Mallipoika-laulaja Kim on kanssa sen näkönen jamppa jonka luokittelisin komeiden kansioon. Kitara tälläkin hurmurilla on joskus kädessä, tosin se taitaa usein olla sähköisen sijaan joku akustinen vempele jota Kim kivasti nuotion ääressä näppäilee ja kuiskailee jotain perhosista ja siitä kuinka Jumalan pitäisi olla nainen. Ja tytöt lakoavat jalkoihin.


«Vuosi sitten: Ihmevoide nimeltään Lancôme Visionnaire»

Matkailijaprofiilini

Törmäsin tähän hauskaan haasteeseen naamakirjassa. Haaste oli osoitettu Rantapallossa bloggaaville, mutta koska haaste kuulosti niin hauskalta päätin haastaa itse itseni.

Me ollaan matkusteltu herra Longfieldin kanssa viimeisten vuosien aikana paljon – tosi paljon. Tämä (hiton) taloprojekti on jäädyttänyt kaikki matkahaaveemme ja vasta tässä viime viikkojen aikana olen tajunnut kuinka suuri merkitys ja voimavara meidän reissumme ovat mulle olleet. Meillä on ollut viime vuosina aina uusi reissu varattuna kun olemme edelliseltä kotiin saapuneet, joka tarkoittaa suomeksi sitä, että aina on ollut jotain mitä odottaa ja jotain millä jaksaa antaa töissä 110% itsessään niinäkin päivinä kun kaikki ketuttaa.

Meidän kaikki säästöt ja jokainen ylimääräinen penni on käytetty reissaamiseen. Yhtään reissua tai matkaan/matkalla tuhlattua euroa en kadu, tälläkin hetkellä siirtäisin rahaa sivuun vuodenvaihteen reissuun, jonne me oltaisiin lähdetty mikäli taloprojekti ei olisi onnistunut. Mutta nyt ei lähdetä, ei sitten yhtään mihinkään. Eikä siinäkään ole mitään pahaa, enkä mä todellakaan valita, mutta on jännä huomata miten paljon energiaa ja voimaa meidän reissut ovat mulle antaneet. Ja älkää käsittäkö väärin, meidän taloprojekti on ihan unelmien täyttymys, mutta se tuntuu vielä niin kovin kaukaiselta ja etäältä unelmalta.. Varsinkin kun siihen suunniteltuun unelmien vuodenvaihteen reissuun olisi enää reilu kuukausi aikaa. Huoh – tää tahtoisi jonnekin lämpimään!

Mutta nyt loppui valitus, mennään siiheen ”haasteeseen”!

Start by adding one photo here that describes you as a traveler and challenge other bloggers do the same, but the trick is that they must guess where your photo was taken! 

Scariest airline flown
Yritin miettiä aika kauan jotain pelottavaa lentoyhtiökokemusta, mutten saanut mieleeni yhtään mitään.

Otan siis ohjat omiin käsiini ja kerron teille jännittävimmästä lennostani (jolla ei ole mitään tekemistä lentoyhtiön kanssa). Eniten mua on jännittänyt lennolla silloin kun lensin ensimmäisen kerran yksin. Herra Longfield oli jossain päin Eurooppaa työmatkalla ja lensin pääsiäiseksi hänen luokseen. Mua jännitti sillä lennolla ihan kamalasti tarjoiluvaunusta tilaaminen, sillä en tiennyt kuuluvatko kahvit ja sämpylät lennon hintaan vai eivät. Jostain syystä en uskaltanut kysyä lentoemoilta mitään, joten päätin lopulta esittää nukkuvaa kun tarjoiluvaunu kulki ohitseni.

Favorite city/country/place
En voi paljastaa lempparipaikkaani, koska se on tossa kuvassa, josta teidän pitäisi arvata missä oon. :) No ehkä en nyt sitten haasta ketään, kun ei muakaan haastettu. Eli vastaus on Kuredun saari Malediiveilla. Me oltiin siellä häämatkalla ja kyseinen reissu ei tule unohtumaan koskaan. Häämatkaltaan suurin osa varmasti tahtoo lämpöä, rauhaa, yhdessäoloa, hyvää ruokaa, upeita kokemuksia, käsi kädessä kuljeskelua sekä pussailua. Me saimme kaiken tuon ja paljon muutakin (mä esimerkiksi pelastin tuoreen aviomieheni hengen).

Jos saisin valita saarelta yhden paikan jonne palata vaikka vain päiväksi, olisi se tuo kuvassakin näkyvä Kuredun ”häntä”, jota pitkin saattoi laskuveden aikaan kävellä todella pitkälle. Molemmin puolin turkoosi vesi hipoi varpaita, mutta kapea hiekkasuikale ei vain tuntunut päättyvän koskaan. Sitä pitkin me tallailtiin – usein ihan kahdestaan – käsi kädessä auringonlaskun aikaan.

Most remote corner of the globe visited
Tähän on pakko vastata Tunisiassa oleva Douzin kaupunki. Douz tunnetaan Tunisiassa Saharan porttina, ja me vietimme siellä vuonna 2007 yhden yön matkallamme kohti Saharaa. Eihän Douz kyllä ole kaukaisin paikka maapallolla, jossa olemme vierailleet, mutta kyseinen kaupunki on jäänyt mieleen tosi vahvasti. Douzissa oli valehtelematta yli 50 astetta lämmintä, hiekka pöllysi ihan koko ajan ja uima-altaalta noustessa iho kuivui sekunneissa (ja en muuten valehtele (juuri) yhtään). Se kuumuus oli niin käsittämätöntä, etten oikeastaan vieläkään ymmärrä miten jossakin voi olla niin kuuma.

Ja täytyy kyllä nostaa itselleni hattua, että selvisin reissusta hengissä. Painoin vuonna 2007 noin 45 kiloa enemmän kuin tällä hetkellä, joten varmaan on pumppu ollut aika kovilla siellä helteessä. Ja voi sitä kamelireppanaa jonka kyydissä matkasin Saharan hiekkadyyneille katsomaan auringonlaskua. ;)

Favorite guidebook series
Mulla ei ole opaskirjasarjasuosikkia, sillä tilailen ja ostelen yleensä aika monta opaskirjaa jokaisesta kohteesta. Ehkä kivoin opas on Patricia Schultzin 1000 Places To See Before You Die -kirja, jota luemme aina ennen reissuja. Reissun jälkeen kirjaan merkitään kaikki käydyt kohteet pinkillä alleviivauskynällä. :) Kirjan olemme saaneet lahjaksi ystäviltämme, joten kirja on siitäkin syystä tosi tärkeä.

Solo traveler or group traveler?
Couple traveler. Herra Longfieldin kanssa on ihana matkustaa. Me toimitaan reissuissa ihan älyttömän hyvin yhteen! Mä bookkaan lennot, valitsen hotellit, suunnittelen kohteet joissa käydään ja varaan ravintolat etukäteen. Herra hoitaa juoksevat asiat reissussa ja kertoo mulle tuhottoman paljon kohteiden/maiden historiaa.

Yksiä reissujen parhaita hetkiä ovat hotellihuoneessa vietetyt illat jolloin käymme läpi seuraavaa päivää. Kerron seuraavan päivän suunnitellut kohteet ja sitten alkaa historialuento (jonka aikana yleensä nukahdan). :) Möllötämme sängyssä napostellen jotain herkkuja, ja samalla saan kuunnella tarinoita Hitleristä, Itävallan kuningassuvuista, lobotomiasta, Panaman kanavasta, uskonnoista, kaupunkien vanhoista tehtaista tai ihan mistä vaan haluan. Jos herra ei tiedä johonkin kysymykseeni vastausta, kaivaa hän iPadin esille ja selvittää vastauksen. Eikö oo aika södeä? ♥

Ja tiedoksi nyt vielä, että me olemme sellaisia suorittaja-matkailijoita, ainakin kaupunkilomilla. Eli meillä ei kulu aikaa oluttuoppien, baareissa tanssimisen tai päättömän hortoilun parissa.

Worst place to catch a stomach bug?
Singapore. Tää on varmaan aika yllättävä vastaus – saada nyt kolmen-neljän päivän tajuton ripuli-oksennus-tauti maailman siisteimmässä kaupungissa. Niin mulle kuitenkin kävi tammikuisella reissullamme. Apteekkarin mukaan mahapöpöä oli paljon liikkeellä, sillä maassa/kaupungissa vietettiin vierailumme aikaan kiinalaista uutta vuotta. Jotenkin sen juhlan seurauksena mm. Singaporeen kulkeutuu paljon ei-niin-tuoretta kalaa, josta sitten pöpöt leviävät helposti ihmisiin ja niiden masuihin.

kuvaa ei ole lavastettu

First culture shock experience
Tää on ehkä vähän nolo, mutta kerrotaan nyt kuitenkin. Herra Longfieldin ja mun ensimmäinen yhteinen reissu oli viikon matka Lanzarotelle. Herra oli juuri päässyt armeijasta, ja me vähän niin kuin sen kunniaksi lähdettiin reissuun.

Viikon reissuun mahtui enemmän tapahtumia kuin meidän muihin reissuihin yhteensä, mutta keskitytään nyt yhden illan yhteen ”shokeeraavaan” tapahtumaan. Oltiin juotu eräänä iltana kohtuullisen monta drinkkiä muutamissa eri baareissa. Päätettiin lähteä yhdestä baarista pois sen jälkeen kun olin onnistunut sytyttämään drinkilläni baaritiskin servietit tuleen. Suunnattiin muistaakseni rantakadulle ja astuttiin heti seuraavaan baariin sisään. Tässä baarissa oli alkamassa joku show, jota ajateltiin jäädä katsomaan. Shown alettua estradille asteli miesjoukko kovasti pauhaavan musiikin tahdissa. Miehet alkoivat tanssia, ja sitten ne alkoivat riisuutua, ja sitten ne olivat pippelisillään siinä meidän edessä. Ja sitten mua alkoi oksettaa (en muista oliko syy drinkkien määrässä vai miehissä). Muistan kuitenkin, että baarin vessassa oli vaaleanvihreät laatat lattiassa ja seinillä.

Where would you buy a second home/retire
En mistään. Meillä on tavoitteena käydä elämämme aikana sadassa eri valtiossa, joten kysykää multa tätä uudestaan kun olemme kolunneet ne 100 valtiota.




«Vuosi sitten: Aamupala: Tallink Spa & Conference Hotel (TAL)»

Kukkia ja lahjoja

Tätä postausta kirjoittaessani sain inspiksen bannerin vaihtoon. Ja siinä se blogin uusi banneri nyt sitten möllöttää! Kiitokset siis vielä kerran Keltaisessa keittiössä kokkaavalle Martinalle, joka raahasi meille viime viikon vierailullaan kolme eri kukkapuskaa.

Bannerin kukka on jaloleinikki, josta taisi kertaheitolla tulla mun lempparikukka. Vielä tiistaina leinikit kukkivat kuin viimeistä päivää olohuoneen kukkajalalla. Olen vaihtanut niille veden kerran ja laittanut veden sekaan kukkapiristettä, vai mitä virkistettä se nyt sitten ikinä onkaan.

Tässä välissä saatte katsella kukkakuvia kaikista kolmesta eri kukkapuskasta, jotka Martina meille toi (yksi oli mulle, toinen herra Longfieldille ja kolmas harmaalle karvaiselle kaverille). Kukkakuvien jälkeen paneudutaan sitten lahjoihin.

Kukkien kuvaaminen on muuten tosi hauskaa. Kukissa on kauniita muotoja ja upeita värejä ja niiden lisäksi kasvit pysyvät paikoillaan ja niitä voi pyöritellä ja asetella ihan miten itse tahtoo. Sisällä ainoa ongelma näin syksyisin on luonnonvalo, jota ei iltaisin ole nimeksikään.

Kuten jo jossain aiemmassa postauksessa kerroin, oli vierailun tarkoituksena vaihtaa synttärilahjoja leidien kesken sekä jutella talojuttuja. Talojuttuja on täällä jauhettu vähäksi aikaa ihan tarpeeksi, joten keskitytään seuraavaksi niihin lahjoihin.

Me olimme hommanneet Martinalle pienen sievän paketin, jonka sisältä paljastui raastinlautanen, valkosipuleita sekä eräs lehtiartikkeli valkosipulista. Tämä Martina-leidi on kova valkosipulifani, joten siitä syystä näinkin sipulinen lahja.

Mun paketista paljastui kamalan monta purnukkaa sekä suklaata. :) Lahjan teemana oli Välimeri, ja nyt meidän kaapeista löytyy mm. italialaista hunajaa ja kreikkalaista oliiviöljyä. Lahjan paras osuus (suklaiden lisäksi) taisi olla laventelinen palasaippua. Käytän palasaippuoita suihkussa, joten ulkomailta tuotu laventelilta tuoksuva saippua on oikein tervetullut lisä saippuapalakokoelmaani.

Kaikkia varmaan kiinnostaa tietää miksi käytän lähes poikkeuksetta palasaippuoita. No kerrotaan nyt sekin – mä pelastan niiden avulla maapallon! Eipähän tule meidän taloudesta niin montaa muovipurnukkaa kaatopaikoille.

Vaikka mun synttäreitä vietettiin jo lokakuussa on mulla vieläkin yksi lahja saamatta. Äidiltä juuri isänpäivänä tiedustelin, että missäköhän hänen synttärilahjakseni lupaamansa Arabian valkoiset 24h -lautaset ovat. Asia on kuulemma hoidossa. ;)


«Vuosi sitten: Portaiden kohennusta»

5 komeinta suomalaismiestä

On aika jatkaa TOP 5 -listoja. Viimeksi esittelin Suomen kauneimmat naiset, ja tällä kertaa vuorossa olisi Suomen komeimmat miehet. Miesten keksiminen oli yllättävän paljon helpompaa kuin naisten. Naisissa on niin paljon kaikkia ärsyttäviä pieniä piirteitä joita ei miehissä ole oikeastaan ollenkaan. Tai no muutama, mutta joka tapauksessa paljon vähemmän kuin muikkeleissa.

Miehissä mua ärsyttää kaikista eniten liika äijämäisyys sekä itserakkaus. Naistenkaatajat, uusavuttomat, perusnegatiiviset sekä saleilla itseään peileistä tuijottavat kuvotukset eivät myöskään nappaa sitten yhtään. Mies saisi enemmänkin olla (varoitan jo etukäteen, seuraava lista on pitkä) kiltti, suloinen, hymyilevä, rohkea, älykäs, sanavalmis, herkkä, itsevarma, lämmin ja helposti lähestyttävä. Ja toki miehen arvomaailman tulisi olla myös kohdillaan.

Komeus tietenkin kruunaa kaiken, mutta mun mielestä noi luettelemani ominaisuudet tuovat mukanaan myös komeutta ja suuren määrän viehättävyyttä. Eihän kaikki toki näytä Brad Pittiltä, mutta ei tarvitsekkaan. Aivan kuten leideissäkin, sisäinen kauneus ja hyvyys on paljon tärkeämpää kuin kaunis/komea ulkokuori.

Mutta mennään nyt niihin komeisiin miehiin! Herroja en tunne sitten yhtään, joten pitää vain toivoa, että he omaavat muutakin hyvää kuin sen komean ulkokuoren (jota ei kuulemani mukaan kyllä listan viimeisellä herralla ole).

1. Patrik Antonius

Patrik on kotoisin niiltä kulmilta joilla tuli itsekin teininä heiluttua. Nykyään Patrik asustelee Monacossa, joten ukkelin urakehitys on ollut selkeästi parempi kuin omani. Antonius on syötävän hyvännäköinen, ihan mahanpohjasta otti kun köriläisen kuvia netistä selasin.

On muuten aika jännää, että jaksan kuolata mallipoikia (no okei, miehiä), mutta mallitytöt eivät taas hivele silmää yhtään (jos tissiliivienkeleitä ei lasketa mukaan). Patrik on siis tehnyt joskus nuorempana mallihommia – joka ei kyllä ole mikään ihme.

2. Niki Mäenpää

kuva: Googlen kuvahaku

kuva: wwwdreamoutloud.blogspot.fi

Niki Mäenpää ansaitsee kaksi kuvaa, sillä hän on kuumempi kuin aurinko. Törmäsin tähän suklaasilmään ensimmäistä kertaa herra Longfieldin Urheilulehdessä (samainen lehti on tuossa kuvassakin), jossa oli pitkä juttu Nikistä. Kyseinen lehti on ainoa joka meillä on tallessa kyseisen lehden vuosikerroista, eikä sitä ei tulla heittämään koskaan pois.

Niki on futaaja. Harva suomalainen futaaja kääntää mun päätä, mutta Nikin takia mut saisi milloin vain fudispeliin. Kuuma, kuumempi, Niki Mäenpää. Huh, hellettä!

3. Tuomo Ruutu

kuva: aeryssports.com

Mun pitkäaikainen suosikki lätkärintamalla on Jarkko Ruutu. Mutta Jarkosta meni maku kun hän avioitui kesällä 24-vuotiaan Sofiansa kanssa. Jarkko on kuitenkin jo jotain 36 vuotta ja tämä mallivaimo nyt ei musta vaan sovi Jarkon rinnalle.. Eli listalla nousee Jarkon veli Tuomo Ruutu. Varmaan Tuomo on suurimmasta osasta naisia komeampi kuin Jarkko, mutta jotain siinä Jarkon v-mäisessä pelityylissä kiehtoo mua. Tuomo on kuitenkin sellainen söde ja vähän hupsu, joten kyllä mä Tuomonkin kanssa olisin treffeille lähtenyt (en siis enää, mulla on jo maailman södein ja hupsuin mies kotona).

4. Kim Herold

kuva: hellofinlandevent.fi

Kim Herold nousee listalla kahdesta syystä. Ensimmäisen kerran Kim hurmasi mut Inno-ohjelmassa, jossa Kimin kotona tehtiin joku muutos. Kim oli siinä ohjelmassa niin suloinen, ujo ja harmittoman oloinen, että mun sydän suli ihan laavaksi. Ohjelman lopuksi Kim pyysi kavereitaan uusittuun kämppäänsä ja tarjosi vierailleen sushia. Niillä näytti olevan tosi hauskaa siellä sushien seassa.. Oi jospa oisin saanut olla mukana.

Toinen syy on biisi nimeltään Social Butterfly. Biisin videon alku on aika kamala, mutta loppu on tavattoman ihana. Tahtoisin kovasti kiivetä katolle jammailemaan ja laulamaan kyseistä biisiä Kimin ja kaverien kanssa. Niillä on videolla niin hauskaa, että tahtoisin vaan liittyä heidän seuraan. Tykkään kyllä Heroldin musiikista muutenkin, se on sellaista ihanan rentoa ja helppoa.

5. Pasi Rautiainen

kuva: puoliaika.wordpress.com

Jätin komeimman herrasmiehen viimeiseksi! :)

Oon saanut kyllä tästä valinnasta aika kovaa palautetta ja muutamat naurunpyrähdykset. Mutta hei – Pasi on ihan loistava kikkarapää! Se on niin suloinen puhuessaan tohkeissaan jostain fudisjutuista värikkäät sukat jalassa (tai ilman sukkia). Luulen, että Pasin kanssa saisi nauraa päivittäin! Mutta ei varmaan Pasista sen enempää, parempaa kuvaakaan en löytänyt vaikka kuinka etsin. ;)

Mutta kertokaahan kuka saa teidän sukat pyörimään jaloissa (jos saan veikata, niin varmasti ainakin Niki)? :)


«Vuosi sitten: Karjalanpaisti»

Keittiö ja kodinhoitohuone

No nyt pääsen vihdoin esittelemään teille meidän tulevan talon keittiön sekä kodinhoitohuoneen. Saimme kuvia Domukselta myös vessoistamme sekä eteisen ja makuuhuoneiden kaapistoista, mutta ne on sen verran tylsiä kuvia ja tiloja, että ei mennä niihin nyt ollenkaan.

Hommahan toimii muuttovalmiissa Kannustaloissa niin, että muuttovalmiin talon hintaan kuuluu ”kaikki” kalusteet. Kaikki sana on hipsuissa sen takia, että muutokset ja lisäykset kalusteissa maksavat toki ekstraa. Kannustalojen pakettihintaan kuuluu kuitenkin hirmuisen kattavat valikoimat niin tapetteja, lattioita kuin myös kalusteita, eli perushinnalla saa paljon muutakin kuin valkoiset seinät, yhden värisen laminaatin/tasot, peruskeittiön yhdellä kaappimallilla jne. Perushintaan kuuluu esimerkiksi parketit, sälekaihtimet, peiliovelliset liukuovet eteiseen sekä hyvin suunniteltu vaatekaappi.

Me emme kuitenkaan halunneet parkettia, sälekaihtimiä tai peiliovia eteiseen. Näiden lisäksi jätimme pois yhden ulko-oven sekä muutaman ikkunan, ja nämä kaikki muutokset laskivat talopaketin hintaa (ja nyt ei puhuta vain muutamasta sadasta eurosta). Homma toimii ihan samalla tavalla esim. keittiökaappien kanssa. Tuosta meidän keittiöstä olemme esim. jättäneet alakaappeja pois ikkunan edestä, sekä poistaneet korotetun astianpesukoneen (käsin emme toki aio astioita jatkossakaan pestä, mutta astianpesukone on nyt samassa tasossa alatason kanssa). Kaikki nämäkin muutokset hyvitettiin meille ja saimme käyttää ns. ylijäämärahat muihin kalusteisiin tekemiimme muutoksiin. Siis niihin jotka nostivat kalustepaketin hintaa.

keittiö edestä

Tämmöisiä päätöksiä ja muutoksia me teimme oman keittiömme tiimoilta.

  • Yläkaappeja laitettiin kahteen tasoon (perushintaan kuuluu yhdet yläkaapit), jotta katon ja yläkaapin väliin ei jää tyhjää tilaa. Olen kuullut vaikka kuinka monelta ihmiseltä, että keittiökaapit kannattaa ehdottomasti laittaa kattoon asti, sillä sinne yläkaapin päälle tuppaa kerääntymään suhteellisen paljon pölyä sekä rasvaa, joita on ärsyttävä putsailla. Vaikka aikamoinen siivousfriikki olenkin, en pidä imuroinnista enkä pölyjen pyyhkimisestä, joten keittiökaapit oli aivan pakko saada kattoon asti. Herra Longfield ei oikein heti ymmärtänyt hössötystäni kattoon asti menevistä yläkaapeista, mutta hetken paasauksen jälkeen hän vain nöykytteli päätään. :) Ja tottahan toki nämä toiset yläkaapit antavat kamalasti lisää säilytystilaa suhteellisen kompaktiin keittiöön.
  • Ikkunan eteen tahdoin ihan ehdottomasti aamiaspisteen. Ruokailutila ei ole ihan keittiön yhteydessä, joten aamupuuron syönti käy tuhat kertaa kätevämmin keittiössä. Tyhjän tilan yläosaan tuleviin vetolaatikoihin sain ideani naapurimme taloesittelystä. Nyt pitäisi vaan löytää tuollaiset kuvassakin olevat södet jakkarat..
  • Ovimalliksi valikoitui pystyraitainen ovi. Kuvissa se näyttää vähän hassulta, mutta olemme nähneet ovimallin ihan livenä ja se on enemmän kuin passeli meidän tyyliimme. Kannustaloissa toistuu ruudukkomaisuus vähän joka paikassa, joten päätimme ottaa meidän talomme teemaksi ruudut ja raidat. Pystyraitaa löytyy mm. keittiökaapeista, kodinhoitohuoneesta sekä tapeteista, ruudukkoa ikkunoista, eteisen kaapistosta sekä laatoista.
  • Ylä- ja alakaappien välitilan tulemme hyvin todennäköisesti laatoittamaan valkoisilla pitkulaisilla laatoilla jotka lätkitään tiililadonnalla seinään. Valkoinen laatta antaa kauniin kontrastin tumman ruskeaan tasoon ja se sointuu tietenkin hyvin valkoisiin kaapinoviin.

keittiö takaa

  • Jääkaapin ja pakastimen viereen tuleviin korkeisiin kaappeihin tulee vetohyllyt. Vetohyllyt (kuten kaikki kalusteiden sisällä olevat mekanismit) maksavat yleensä ekstraa, mutta kun näin vetohyllyllisen kaapin Domuksen tiloissa, olin valmis maksamaan siitä lähes mitä vain. Tavallisten hyllykaappien perälle on lähes mahdotonta päästä käsiksi, mutta vetohyllyjen avulla yksikään jauhopurkki ei jää enää piiloon. Halleluja!
  • Jääkaapin ja pakastimen yläpuolelle tulevat kaapit nostettiin sen verran ylemmäs, että ne ovat samassa tasossa oviaukkojen kanssa. Jouduimme muuten korottamaan lähes jokaista kaappia, sillä Kannustalojen huonekorkeus on 2,8 metriä ja kaikki peruskorkeat kaapit tuppaavaat näyttämään vähän hassuilta korkeammassa huoneessa. Ne vähän kuin loppuvat kesken.

Keittiön tapaan taistelimme aika kauan toimivan kodinhoitohuoneen parissa. Enhän mä yhtään osaa vieläkään sanoa toimiiko suunnittelemamme kodinhoitohuone, mutta ainakin sitä on mietitty ihan tuhottoman monta tuntia. Jos kellekkään tulee mitään kommentteja tai hyviä ideoita mieleen, niin olkaa niin ystävällisiä ja kertokaa ne kommenteissa! Me ollaan ihan noviiseja tällaisten juttujen kanssa, ja suurin osa ideoista on kerätty työpaikan ruokalassa sekä ystäviltä. Me voidaan muuttaa kaikkia kalusteita muistaakseni vielä aika pitkän aikaa, joten eivät nämä välttämättä ihan lopullisia päätöksiä vielä ole.

  • Kodinhoitohuone alkaa kahdella korkealla komerolla. Ensimmäisessä on sisällä sellainen ulosvedettävä siivouskorimekanismi jonka avulla saa imurit ja pesuaineet kokonaan ulos kaapista. Mekanisimi maksaa hunajaa, mutta vihaan nykyistä siivouskomeroamme sen verran paljon, että olemme valmiita maksamaan toimivasta siivouskaapista paljon rahaa.
  • Seuraava korkea komero sisältää pelkästään ulosvedettäviä koreja. Täällä tullaan säilyttämään pyykit: valko-, kirjo-, pyyhe- ja lakanapyykeillä tulee olemaan omat korinsa, ihan niin kuin meillä on nykyäänkin. Järjestys ennen kaikkea. :)
  • Korkeiden komeroiden päällä on vielä yhdet hyllyt jotka tulevat nielemään sisäänsä vieraspeitot ja -tyynyt.
  • Korkeiden komeroiden jälkeen alatasolla on yksi lokerikkokaappi ja sen jälkeen ihan perus hyllykaappeja. Lokerollisen kaapin tahdoin kodinhoitohuoneeseen ihan ehdottomasti, sillä siellä on hirmuisen kätevä säilyttää esim. saksia, ompelutarvikkeita, lahjanaruja ym. krääsää jotka tuppaisivat hukkumaan syvemmissä laatikoissa.
  • Kodinhoitohuoneen kulman jätimme auki muutamasta eri syystä. Ensimmäiseksi tyhjä tila antaa mahdollisuuden esim. ompelukoneen käytölle. Toiseksi tuolla tyhjässä kolossa voi hyvin säilyttää jotain nättejä rottinkikorerja jotka voi tunkea täyteen vaikka mitä roinaa.
  • Pesukoneen viereen tulee allas – iso allas. Niin iso, että siellä voi pestä grillinosat, saappaat, uunipellit ym. isot jutut helposti ja kätevästi. Iso allas maksoi aika paljon ekstraa, mutta sekin oli vähän sellainen must-juttu, joten hintalappua ei tässä kohdin paljoa katseltu.
  • Pesukoneen alle tulee AEG:n korotuslaatikko, jossa voi säilyttää hirmu kätevästi pesuainepurkit. Domuksen kautta korotuslaatikko maksaa melkein 400 euroa. Nopealla googletuksella kuitenkin huomasin, että samaista korotushässääkkää saa netistä vajalla 200 eurolla. Nyt onkin edessä sitten muutaman tarjouspyynnön pyytäminen sekä selvitys siitä voiko korotuslaatikon ostaa ominpäin ja asentaa sitten muuton yhteydessä itse.
  • Kodinhoitohuoneen takaseinältä jätimme kaikki yläkaapit pois. Meillä on tällä hetkellä kotona sellainen seinäkuivausteline, joka on todella kätevä. Eli se kuivausteline tulee tuohon pesukoneen ja altaan päälle. Ja jos mietitte missä meidän kuivausrumpu on, niin voin kertoa, että sellaista turhaketta ei meille tule (ellemme saa joskus kaksosia).

Semmoisia päätöksiä olemme keittiön ja kodinhoitohuoneen osalta tehneet. Sana on tosiaan vapaa ja kaikki kommentit ovat erittäin tervetulleita!



«Vuosi sitten: Reseptit ojennukseen!»

Inkivääri-fenkolisuklaa

Leikkasin jo tosi monta kuukautta sitten hesarista artikkelin jossa neuvottiin tekemään suklaata ihan itse. Resepti on edelleen to do -listalla, sillä torstaisille vieraille väkersin suklaata paljon helpommalla tavalla – sulatin tummaa suklaata, lisäsin muutamia ainesosia mukaan ja laitoin suklaan kovettumaan jääkaappiin. Torstaina pääsimme sitten maistelemaan Martinan ja Henkan kanssa appelsiini-suklaapipareiden lisäksi inkivääri-fenkolisuklaata.

Itselläni jäi suklaasta vähän kaksijakoiset fiilikset, en osaa vieläkään sanoa oliko se hyvää vai pahaa. Ei se kyllä ainakaan tosi pahaa ollut, sillä popsin suklaapaloja ihan kohtuullisen monta. Siitä olen kuitenkin varma, että tekemistäni paloista tuli liian paksuja. Joistain kohtaa olin onnistunut levittämään suklaan todella ohuesti leivinpaperin päälle, ja nämä ohuemmat palat olivat paljon mukavamman tuntuisia suussa (ehkä jopa paremman makuisia) kuin paksut biitit.

Reseptin julkaisemistakin mietin hetken, mutta kyllä tätä suklaata myös kehuttiin, joten ehkä sitä pitäisi kokeilla tehdä uudestaan vaikka joulun alla. Tosin silloin levitän suklaamassan todella ohuesti – teettehän tekin niin, jos päätätte kotona tätä kokeilla?

Inkivääri-fenkolisuklaa

  • 250 g tummaa suklaata
  • 2 rkl huoneenlämpöistä voita
  • ½ dl vaaleaa siirappia
  • ½ dl raastettua inkivääriä
  • 1 rkl fenkolinsiemeniä

1. Levitä leivinpaperiarkki suoran tason päälle (esim. leikkuulauta).

2. Hienonna fenkolinsiemenet morttelissa.

3. Sulata suklaa vesihauteessa. Sekoita suklaan joukkoon kaikki muut ainekset.

4. Levitä seos leivinpaperille ohueksi levyksi (mitä ohuempi sen parempi). Nosta viileään kovettumaan.

5. Leikkaa kovettuneesta levystä haluamasi kokoisia paloja ja tarjoile.




«Vuosi sitten: Karvavuorilliset talvisaappaat»

Jennifer Lopez – Dance Again World Tour at Helsinki 7.11.2012

Aloin kirjoittaa tätä postausta kohtuullisen monta tuntia sitten. Jumituin kesken kirjoittamisen Youtubeen katsomaan Helsingin keikan videoita, ja siinähän sitä aikaa sitten kuluikin. Videoiden katselun jälkeen muokkailin ja valitsin postauksen kuvia reilusta 600 kuvasta, joten sekin otti oman aikansa. Mutta loppu hyvin kaikki hyvin – postaus on viimein valmis.

Olin keskiviikkona kohtuullisen hermona töissä. Ilta jännitti ihan tajuttomasti, ja olin myös ihan varma, että pääsemme ystäväni kanssa tapaamaan Jenniferiä keikan jälkeen. Harjoittelin vessassa muutamia linejä iltaa varten jotta olisin mahdollisimman cool tapaessani J.Lon. Olihan se aika noloa, mutta kyseinen leidi saa mut ihan sekaisin.

Meidän piti tavata ystäväni kanssa kuudelta Elielillä, mutta mäpäs löysin itseni sieltä jo kello 17.00. Varttia yli viisi tajusin, että oon paikalla tuntia liian aikaisin – laitoin koko homman Jenniferin piikkiin (kuten sanoin, hän saa mut sekaisin). Kiertelin sitten tunnin kaupoissa ja kuudelta suunnistimme ystäväni kanssa hotelli Kämpin eteen odottamaan Jenniferiä.

Paikalla oli kuudelta jokunen muukin ja porukkaa tuli tasaisesti lisää aina siihen asti kunnes Lopez saapui kello 19.15 jakamaan nimmareita faneilleen. Meiltä tultiin muuten kysymään reilun tunnin odottelun aikana kolme kertaa ”What’s happening, who are you all waiting for?”. Kaikista hauskinta tässä oli se, että kaikki kysyjät olivat Kämpin asiakkaita. Miten hitossa ne ei tajunnu, että J. Lo asusti niiden hotellissa?!

Noin varttia yli seiska maailman upein nainen sitten asteli ulos Kämpin ovista. Se hetki oli mulle hirmuisen tärkeä. Hihkuin ja äännehtelin jotenkin tosi nolosti ja siinä hässäkässä kamerakin meni ihan sekaisin. Oltiin harjoiteltu ja asennettu kamerat kuntoon jo hyvissä ajoin, mutta jotenkin sähläsin sen kameran kanssa niin lahjakkaasti, että sain lopulta kaksi onnistunutta kuvaa. Mutta onhan sekin parempi  kuin nolla onnistunutta kuvaa!

Nimmarien jaon jaon jälkeen J. Lo asteli kutreineen mustaan isoon autoon ja sitten auto suunnisti kohti Areenaa. Olin ihan siinä auton vieressä ja näin ikkunasta kuinka Jennifer otti heti kännykän esiin ja meni sillä nettiin. Ja sen verran voin vielä paljastaa, että se kännykkä ei ollut iPhone eikä Lumia. Maksaisikohan Seiska tästä paljastuksesta vinkkipalkkiota?

Lopezin kurvattua Espalle jatkoimme mekin matkaamme Areenalle (tosin emme mustalla isolla autolla, vaan junalla). Hieman shokissahan me molemmat vielä Areenalle tulon aikana oltiin, mutta jotenkin löydettiin omat paikkamme ja sitten jäimme vain odottelemaan keikan alkua.

Keikka taisi alkaa suunnilleen varttia yli kahdeksan. Mun on kamalan vaikea kertoa keikasta mitään kovin järkevää, sillä se oli yksinkertaisesti täydellinen setti. Heiluttiin, taputettiin ja huudettiin viimeistä päivää lähes keikan alusta loppuun saakka. Suurimmat hymyt taisin vilauttaa siinä vaiheessa kun lempparibiisini (I’m real) lähti soimaan. Olin niiiin onnellinen. :)

Tässäpä olisi illan biisilista höystettynä kuvapläjäyksellä. Arvatkaa muuten kuinka kätevä uusi teleobjektiivini oli tuolla keikalla? Vastaus: korvaamaton.

1. Never Gonna Give Up
2. Get Right
3. Love Don’t Cost A Thing
4. I’m Into You
5. Waiting For The Night
6. Louboutins
7. Goin’ In
8. I’m Real / All I Have / Ain’t It Funny
9. Jenny from the Block
10. Baby I Love You
11. Hold It Don’t Drop It
12. Medley: I’m Glad/Brave/Secretly
13. If You Had My Love
14. Until It Beats No More
15. Let’s Get Loud
16. Papi
17. On The Floor
18. Dance Again

Jennifer Lopez ♥ Casper Smart

Loppuun on vielä pakko laittaa yksi video keikalta. Ennen Papi-biisiä me villiinnyttiin ihan kamaliin suosionosoituksiin. Olin kovin ylpeä meistä suomalaisista, meistä lähti nimittäin tosi kova meteli!

Ja tähän loppui sitten Jenniferin keikasta hössöttäminen täällä blogissa. Ja tämä oli lupaus. :)




«Vuosi sitten: Aamupala: Tallink Star (HEL-TAL)»

Appelsiini-suklaapiparit

Marraskuussa voi huoletta aloittaa piparien syönnin. Itse kuolasin pipareita ruokakaupoissa jo lokakuussa, mutta pysyin kuitenkin sen verran tiukkana, että ensimmäinen piparipaketti raahattiin kotiin vasta keskiviikkona. Tiukalla tahdonvoimalla sain pidettyä piparipaketin vielä keskiviikkona kiinni, mutta eilen paketti sitten avattiin! Kaksistaan emme pipareita kuitenkaan syöneet, sillä piparit oli ostettu vieraita varten (vieraat antavat oikein hyvän syyn herkutella keskellä viikkoa).

Keltaisen keittiön Martina ja Henkka saapuivat meille eilen kello 18.00 ihanasti murisevalla autollaan. Vierailun tarkoituksena oli vaihtaa synttärilahjat sekä jutella talojuttuja, sillä satumme molemmat olemaan keskellä talourakkaa. Mekin saimme juuri sopivasti päivällä Domukselta kalustetarjouksen kuvineen, joten meilläkin oli näyttää jotain muuta kuin pohjapiirustuksia. Ennen talojuttuihin menemistä söimme kuitenkin hieman jotain suolaista ja hieman jotain makeaa. Ja ennen syömistä vaihdoimme synttärilahjat, mutta palataan niihin myöhemmin (mun täytyy ensin kuvata kolme eri kukkakimppua jotka Martina meille toi).

Herra Longfield oli eilen kotosalla, joten hän piti huolen suolaisten piiraiden tekemisestä. Töistä kotiin raahauduttuani aloin väkertää suolaisten piiraiden kaveriksi makeaa syötävää niistä pipareista. Lopputuloksena oli hirmuisen maukkaat appelsiini-suklaapiparit, joita voin kyllä suositella lämpimästi alkutalven glögi-iltamiin. Mun mielestä appelsiini ja suklaa on aivan lyömätön makuyhdistelmä, ja näitä pipareita katosikin sisuksiini ennen ja jälkeen Martinan ja Henkan vierailun (ja toki muutama myös sen vierailun aikana). Hups. :P

Appelsiini-suklaapiparit
(14 kpl)

  • piparkakkuja
  • 200 g Philadelphia tuorejuustoa
  • 2 tl vaniljasokeria
  • 1 rkl sokeria
  • 1 tl appelsiinikuoriraastetta
  • 1 rkl puristettua appelsiinimehua
  • n. 50-70 g ruohittua Marabou Appelsin Krokant -suklaata

Koristeluun

  • suklaarouhetta
  • murskattua piparkakkua
  • appelsiinikuoriraastetta

1. Vatkaa tuorejuuston joukkoon muut ainekset. Tarkista maku.

2. Pursota piparkakkujen päälle ja koristele suklaa- ja piparkakkurouheella sekä appelsiinikuoriraastella.

Tähän loppuun pitää vielä kiittää Martinaa ja Henkkaa ihanista lahjoista, upeista kukista ja kallisarvoisista vinkeistä talon suhteen!


«Vuosi sitten: Vierasvarat»

Kaverikuva ♥

Huh mikä ilta ja mikä show!

Kameran muistikortilla on 617 kuvaa ja päässä miljoona lisää. Tänään en jaksa kirjoittaa enempää, mutta lupasin laittaa Jenniferin ja mun yhteiskuvan tänne jos sellaisen saan – ja sainhan minä! ;)

Kuvan lisäksi pääsin myös Iltalehden videolle, jossa heilutan kättä ja sanon Jennifer Lopezille ”bye bye” (olen videolla heiluva knallipää). Me ollaan niin bestiksiä!



«Vuosi sitten: Helmet – enkelten kyyneleitä?»

It’s real

Mun oli tarkoitus esitellä teille tänään meidän tulevan talon keittiö, kodinhoitohuone ja vessat. Mutta nyt kävi niin ikävästi, että emme saaneet vielä tänään Domukselta tarjousta kuvineen päivineen, joten kyseinen postaus jäi sitten tekemättä. Kyttäsin tarjousta koko päivän mun sähköpostista ja vasta ysiltä luovutin ja päätin, etten käy enää spostissa vartin välein.

Kävimme tosiaan eilen Domuksella uudemman kerran, ja saimme parin tunnin aikana lyötyä aika lailla kaikki heidän kauttaan tulevat kalusteet lukkoon. Oon niin kovin ylpeä meistä! Sain napattua yhden kuvan meidän keittiöstä Domuksen myyjän näytöltä sillä välin kun hän kävi hakemassa meille kahvia. Eli tässä se on – meidän tuleva keittiö!

Paremmat kuvat ja kokonaisuus esitellään sitten kun saan käsiini ne oikeat kuvat. Sen verran pitää kuitenkin sanoa, että lattiasta tulee erivärinen ja vetimet menevät myös uusiksi ja kattoon tulee joku ihanan ihana valaisin joka näkyy ihanan ihanasti noista isoista ikkunoista ulos. Kai te muuten huomasitte ton lautakaton? Valkoinen lautakatto taitaa olla yksi asia, jota odotan eniten koko talossa.

Mutta koska kalusteita en voi nyt sen enempää esitellä, mennään eteenpäin. Arvatkaa minne mä meen huomenna? Suurin osa tosin taitaa lukea tämän vasta keskiviikkona, eli arvatkaa siis minne mä meen tänään?

Joo-o, mä nään tänään mun suurimaan ja pitkäaikaisimman idolin, eli Jennifer Lopezin! OMG ja IHQ!! En oikeastaan voi vieläkään uskoa sitä, että nään sen ihan livenä tuota pikaa. Ajatelkaa nyt, mä pääsen näkemään minkäkokoinen Jenskun beba on oikeasti!

Nähdään mun ystävän kanssa kuudelta Elielillä, ja sieltä suunnataan jonnekin Kämpin lähettyville hengailemaan. Käydään jossain syömässä ja vaanitaan Kämpin ovia tiukasti jos me vaikka satuttaisiin näkemään Jennifer ihan livenä. Ja mä lupaan muuten näyttää kasvoni täällä jos sattuisin pääsemään J. Lon kanssa yhteiskuvaan! Huh, pelkkä ajatus värisyttää mua (ei siis naaman näyttäminen, vaan Lopezin vieressä seisominen).

Mutta eipä tässä sitten muuta. Lähden tästä suihkuun, ja sen jälkeen pitää vielä valita huomiset vaatteet. Niiden miettiminen onkin tosi työlästä, sillä me tietenkin saatetaan ihan hyvin päästä jatkoille Jenniferin kanssa. :) Oikeastaan meidän kahden – jos jonkun – pitäisi sinne päästä, me ollaan nimittäin fanitettu Jenskua jo ihan pikkuisista teinitytöistä asti.

Seuraavaa biisiä ei varmaan huomenna Hartwallilla kuulla, mutta mun mielestä se on Jennifer Lopezin ehdottomasti paras biisi. Ja Jensku näyttää tällä videolla ja tossa sen pinkissä svetarissa ehdottomasti maailman kuumimmalta kissalta. Piste ja Aamen.




«Vuosi sitten: Marraskuun kynnet»