Wienin TOP 5 nähtävyydet

Saapuessamme Wieniin, olimme jo olleet Prahassa, Karlovy Varyssä sekä Cesky Krumlovissa. Olimme ihastuneet näihin kolmeen kaupunkiin suuresti, ja jos ihan totta puhun, petyin hieman Wieniin heti sinne saavuttuamme.

Itse kaupunki oli minusta suhteellisen ruma ja kolkko. En kuitenkaan osaa sanoa, olisinko ihastunut Wieniin enemmän, jos olisimme tulleet suoraan sinne, emmekä olisi ensin ihastelleet kauniita tsekkiläisiä kaupunkeja. Varsinkin yli-ihanan Cesky Krumlovin jälkeen minkään kaupungin ei ole helppo tehdä minuun vaikutusta. Hieman pettyneinä kaupungin yleisilmeeseen päätimme kuitenkin lähteä tutustumaan siihen ennakkoluulottomasti. Ja kyllähän Wienissä upeaa nähtävää riitti! Loppupeleissä Wienin nähtävyydet ihastuttivat suuresti, mutta edelleen se kaupungin yleisilme ei miellyttänyt niin paljon kuin tunnelmallisten ja värikkäiden tsekkiläisten kaupunkien pikkuruiset ja suloiset kadut.

Wienin ehdoton TOP-nähtävyys on Schönbrunnin linna, joka kilpailee kyllä upeimman nähtävyyden tittelistä ihan tosissaan. Teen tästä Habsburgien kesäresidenssistä kuitenkin ihan oman postauksen, jotta tämä postaus saadaan pysymään jossain järjellisissä mitoissa. Linna ja sen lähialueet ovat sen verran massiiviset, että kirjoitettavaa ja kuvia on paikasta aika paljon. Mutta ennen linnaa esittelen teille muita TOP-nähtävyyksiä, joihin törmäsimme kolmen päivän Wienissä oleilumme aikana.

1. Praterin huvipuisto

Praterin huvipuistoon suuntasimme heti ensimmäisenä iltana Wienissä. Tarkoituksena oli käydä testaamassa huvipuiston vanhin laite – Wiener Riesenrad -maailmanpyörä, joka on rakennettu vuonna 1897. Maailmanpyörän lisäksi villiinnyimme kuitenkin käymään myös muutamissa muissa laitteissa ihanan lämpimässä illassa. Fiilis ja tunnelma olivat huvipuistossa  käsin kosketeltavissa, ja auringon laskeuduttua puisto täytyi välkkyvistä valoista, jotka vaan lisäsivät kivaa fiilistä.

Huvipuistoon on ilmainen sisäänpääsy ja laiteliput ostetaan erikseen jokaisen laitteen vieressä olevasta kojusta. Lippujen hinnat olivat noin parin euron luokkaa kappaleelta. Me taisimme käydä yhteensä neljässä laitteessa, joista hurjin oli ehdottomasti Extacy-laite, jossa mentiin mm. pää alaspäin 120km/h. Huusimme kuin hullut, mutta hitto se oli kivaa! Eräästä miehestä laite ei ollut niin kiva kuin meistä, mies nimittäin laattasi siellä laitteessa ja sen ulkopuolella. Ei onneksi osunut meihin!

Praterin huvipuiston alue oli ennen keisarien metsästysmaata, mutta alue avattiin lopulta myös normaaleille kansalaisille. Puiston ehdoton tähti (siis se vanha maailmanpyörä) kärsi vaurioita tulipalossa toisen maailmansodan aikana, mutta maailmanpyörä saatiin korjattua nopeasti ja avattiin uudestaan vuonna 1947. Maailmanpyörä kohoaa reiluun 60 metriin, ja ylhäältä näkee upeasti yli Wienin kattojen. Kierros maailmanpyörässä kestää noin 15 minuuttia.

2. Klassisen musiikin konsertti

Matkalla kohti Wieniä lueskelin kaupungin opaskirjaa, josta löysin melkein jokaiselta sivulta infoa Mozartista, Straussista ja joistain muista säveltäjistä. Olin kyllä jo kotona lukenut, että Wien on varsinainen klassisen musiikin kehto, mutta vasta tuolloin autossa keksin, että voisimme mennä kuuntelemaan Mozartin, Straussin ja muiden kavereiden tekemää musiikkia Wienissä!

Saavuttuamme Wieniin huomasimme heti, että konsertteihin myytiin lippuja kaikkialla – kaduilla, toreilla ja sivukujilla. Musiikin, orkesterin ym. hyvyydestä tai ammattimaisuudesta emme osanneet sanoa mitään, emmekä myöskään jaksaneet ottaa asiasta sen enempää selvää – me halusimme vain päästä kuuntelemaan jotain klassista konserttia. Konsertteja järjestetään ympäri Wieniä ihan jokainen ilta, joten valinnavaraa riittää varmasti jokaiselle. Ostimme liput lopulta eräältä herrasmieheltä Hofburgin linnalta. Meidän valitsemaamme konserttiin nuoret (alle 30-vuotiaat) saivat liput puoleen hintaan (á 25 €), joka sopi meille oikein hyvin!

Konsertti alkoi 20.30, ja se kesti noin 1½ tuntia (väliaikaa ei ollut). Konsertti pidettiin Hofburgin linnan salissa, jonka nimi oli Großer Redoutensaal (suuri Redouten-sali). Sali oli muuten upea, mutta sen seinille ja kattoon oli kiinnitetty/ripustettu modernia taidetta, joka oli musta kamalan rumaa.

kuva: http://www.mondial-congress.com/

Onneksi musiikki oli kuitenkin kaunista ja korvia hivelevää. Biisilistalle mahtui muutama tuttu biisi, joista kaikista kaunein oli ehdottomasti Johann Straussin On The Beautiful Blue Danube. Suljin silmäni kyseisen biisin ajaksi (jotten nähnyt niitä rumia tauluja), ja aloin huojumaan musiikin tahdissa ihan huomaamattani. Jos tekin haluatte huojua, painakaa tuosta videosta Play ja sulkekaa silmänne – lupaan, että huojuminen alkaa ihan itsestään hetken päästä. :)

p.s. Huojumista jatkettiin myös konsertin jälkeen pihalla, jossa meidän oli pakko ottaa muutama valssiaskel, kokeillaksemme vieläkö se valssi sujuu. Ja kyllähän se sujui, mä hyräilin On The Beautiful Blue Danubea, ja herra Longfield vei mua valssin askelin Hofburgin linnan sisäpihalla. Se oli aika kivaa. :) Tosin se Tonava ei ole enää sininen, vaan sen vesi on nykyään ruskeaa..

3. Sacherleivos Cafe Sacherissa

Sacherkakku on perinteinen wieniläinen herkku, jonka alkuperästä Cafe Sacher sekä Demel-konditoria ovat käyneet kiivasta kamppailua vuosien saatossa, oikeudessakin asiaa puitiin seitsemän vuotta.

Sacherkakun kehitti Franz Sacher vain 16 vuoden ikäisenä vuonna 1832 keksiessään uutta jälkiruokaa Ruhtinas Wenzel Clemens Metternichin korkea-arvoisille vieraille. Pääkokki oli tuolloin sairaana, jonka takia Franz hätisteltiin apuun. Loppu onkin sitten historiaa – Sacher leipaisi nimittäin sacherin.

Nykyään alkuperäinen sacherkakku on Cafe Sacherin rekisteröity tavaramerkki ja kakun resepti on salainen. Demel-konditoria ei saa enää nykyään myydä omaa kakkuaan ”alkuperäinen” sanalla varustettuna, joten siellä kyseistä kakkua on myyty mm. nimellä Demel’s Sachertorte. Meidän piti tehdä Wienissä ollessamme empiirinen sacherkakkututkimus, mutta koska saimme Demelissä niin huonoa palvelua, jätimme heidän torttunsa syömättä ja herkuttelimme ainoastaan Cafe  Sacherin leivoksella.

Kävimme syömässä sacherleivokset klassisen konsertin jälkeen myöhään illalla. Kello 22.30 aikoihin terassi oli lähes tyhjä ja koska ilta oli ihanan lämmin, päätimme istahtaa terassille. Pian tyylikkäästi pukeutunut herrasmies tuli ottamaan tilauksemme, johon kuului kaksi erikoiskahvia sekä kaksi sacherleivosta kermavaahdolla varustettuna. Kermavaahdon syömistä kakun kanssa en ymmärrä, mutta koska se kuuluu alkuperäiseen annokseen, piti sitä toki maistaa.

No miltäs se alkuperäinen, patentilla varustettu leivos sitten maistui? Hyvältä, mutta suklaakuorrutuksen teen itse paremmin. Kakun sisus maistui todella mehevän suklaiselta, ja aprikoosihillo toi muuten tuhtiin kakkuun kivasti piristystä. Mutta kuorrutuksen maku oli jotenkin vähän outo, ehkä se johtui siitä, että sitä ei varmasti oltu tehty Fazerin sinisestä. :)

4. Luonnonhistoriallinen museo

Wienin luonnonhistoriallinen museo sijaitsee upeassa palatsia muistuttavassa rakennuksessa. Museota vastapäätä on Wienin taidemuseo, jonka rakennus on lähes identtinen luonnonhistoriallisen museon kanssa. Luonnonhistoriallisen museon erottaa mm. siitä, että sen sisäänkäynnin edessä on norsupatsas. En tiedä onko taidemuseon edessä mitään patsasta, sillä siellä emme jaksaneet käydä.

Museon alakerrassa on valtoimenaan erilaisia kiviä, jalokiviä, meteoriitteja ja muita tylsiä juttuja, joiden ohi me kipitimme suhteellisen nopeasti, sillä meillä oli kiire museon yläkertaan. Yläkerrassa on nimittäin suuri määrä täytettyjä eläimiä, jotka on paljon mielenkiintoisempia kuin vaikkapa maailman suurin kultakimpale. Tutkimme ja ihastelimme erilaisia luurankoja ja täytettyjä eläimiä melko pitkään. Kierrosta hidasti entisestään saksankieliset infotekstit. Museossa on käännetty infotekstejä vain tosi vähän englanniksi, joten me olimme ottaneet mukaamme audio guiden, jonka avulla sitten kuuntelimme erilaisia tarinoita mm. tosi isosta merimursusta, jonka ruho oli tosi vaikea saada museoon, sillä se oli niin iso.

Pisimmän aikaa vietimme vesisikoja ja isoja nisäkkäitä katsellessa. Capybara (eli vesisika) kuuluu mun lempparieläimiin villisian ohella. Toki ne isot karhut ja pandat olivat tosi komeita, mutta koko museon suloisin täytetty elukka oli ehdottomasti villisika.

5. Schatzkammer, eli keisarillinen aarrekammio

Aarrekammio sijaitsee Hofburgin palatsissa, juuri enempää faktatietoa en sitten osaakaan paikasta kertoa. Ilmeisemmin ne valtikat, kruunut ja jalokivet ovat kuuluneet joillekin hienoille hallitsijoille, mutta me emme jaksaneet ottaa asiasta sen enempää selvää. Aarrekammioihin itsemme kyllä useissa kaupungeissa raahaamme, sillä ainakin minä nautin naisena suuresti jalokivien toljottelusta. Kivoimpia ovat minusta kruunut, korut sekä semmoinen valtapallo (vai miksi sitä nyt kutsutaankaan). Voin niin hyvin kuvitella itseni istumassa krumeluuri kruunu päässäni ja se valtapallo kädessäni, ja kaikki ympärillä olevat ihmiset kutsuisivat minua Herttuatar/Paronitar/Kreivitär Huliksi. Se olisi kieltämättä aika siistiä.

Aarrekammiossa oli korujen ja kruunujen lisäksi myös kehto, jota kutsutaan nimellä The Cradle of the King of Rome. Kyseinen kehto on annettu lahjaksi vuonna 1811 Napoleonille sekä hänen vaimolleen Marie-Louiselle heidän poikansa Napoleon II:n syntymän johdosta. Olemme törmänneet Napoleoniin sekä hänen poikaansa myös Pariisissa, jossa he makoileivat yhdessä Invalidikirkossa (siis sinne ne on haudattu). Ihmettelimme tuota hautaa muutama vuosi sitten Pariisin matkallamme, ja Wienin aarrekammiossa oli aika hauska törmätä saman hepun kehtoon – ja niin se ympyrä sulkeutuu. Kuin myös tämä postaus, vihdoin ja viimein! Huh!

«Vuosi sitten: Puisia litroja»