Pappa al pomodoro, eli toscanalainen tomaattikeitto

Kävimme Italian loman ensimmäisellä viikolla seitsemän hengen seurueen kesken nauttimassa upean ruokaelämyksen Gordon Ramsayn La Cantina -ravintolassa huikeassa Castel Monastero -resortissa. Illallisesta tulee blogiin luonnollisesti oma postaus, mutta ennen kuin ehdimme saada sen postauksen valmiiksi, voidaan upeaa illallista hieman sivuuttaa, ihan tuiki tavallisen reseptipostauksen merkeissä.

Söimme nimittäin La Cantissa maailman parasta tomaattikeittoa, joka kulkee Toscanassa nimellä pappa al pomodoro. Pöytäseurueemme jokainen jäsen oli sitä mieltä, että paksu ja tuhti tomaattikeitto oli aivan törkeän hyvää. Ensin en edes ymmärtänyt, että kyseessä oli keitto, sillä pöytään tuodut kauniit kattilat pitivät sisällään paksua tomaattimönjää, joka näytti aivan kastikkeelta. Kun emme sitten saaneet mystisen kastikkeen kanssa mitään lisuketta, aloimma lapata sitä matalahkoille lautasille. Ensimmäisen lusikallisen jälkeen pöydästä alkoi kuulua Mmmmmm-äännähdyksiä aika monen tyypin suusta.

pappa al pomodoro_tomaattikeitto (2)

Toscanalainen keittiö koostuu selkeistä ja yksinkertaisista raaka-aineista. Toscanalaisen keittiön kulmakiviä ovat tuoreet ja raikkaat kasvikset sekä hyvä ja laadukas liha. La Cantinan tomaatit olivat poimittu resortin omasta puutarhasta, ja niiden makea maku oli kaikkea muuta kuin S-marketin tiskiltä löytyvien ulkomaalaisten tomaattien maku keskellä talvea.

Löysin työkaverini lainaamasta Basta!-kirjasta toscanalaisen tomaattikeiton reseptin, ja sitä oli aivan pakko testata lähes heti Italian matkan jälkeen kotona. Basta!-kirjaa on kehuttu kovasti, mutta mun on pakko rutista.. Keiton reseptissä oli kaksi ongelmaa. Ensinnäkin ainesosaluettelossa sanotaan ”200 g kuivaa hiiva- tai maalaisleipää”. Heti reseptin alussa sanotaan, että leipä pitää kuoria. Pitääkö siis olla 200 g kuorellista vai kuoretonta leipää? En osaa sanoa, joten laitoin meidän keittoon 170 g kuoretonta leipää. Toinen bugi löytyi valkosipulin kohdalta. Valkosipulin kynnet piti kuoria ja paloitella, mutta niitä ei reseptin ohjeiden mukaan olisi koskaan pitänyt laittaa keiton sekaan, vaan vissiin jättää vaan kuorittuna ja paloiteltuna keittiön pöydälle lojumaan. Ai ai ai…

Oli miten oli, pappa al pomodoron resepti on selkeä. Siihen tarvitaan kasa laadukkaita tomaatteja, leipää ja mausteita. Siinä se. Tässä olisi Basta!-kirjan resepti, jolla syntyi hyvää, mutta ei aivan La Cantinan veroista, toscanalaista tomaattikeittoa.

Pappa al pomodoro, eli toscanalainen tomaattikeitto

noin 4 annosta

  • 2 kpl valkosipulinkynttä
  • 170 g kuorittua hiiva- tai maalaisleipää
  • oliiviöljyä
  • tuoretta salviaa (me laitoimme 10 lehteä)
  • 2 dl kanalientä
  • 2 tlk kokonaisia tomaatteja (me käytimme Mutteja)
  • tuoretta basilikaa
  • parmesaania
  • suolaa
  • rouhittua mustapippuria
  • vettä

1. Kuori ja paloittele valkosipuli. Leikkaa kuorittu leipä pieniksi paloiksi.

2. Lämmitä 1-2 rkl oliiviöljyä kattilassa, ja lisää sekaan kanaliemi ja salvianlehdet. Kun liemi alkaa kiehua, lisää leivänpalat mukaan. Anna kiehua kovalla lämmöllä, kunnes kaikki neste on haihtunut.

3. Lisää tomaatit nesteineen (ja valkosipulit!). Riko tomaatteja esim. puuhaarukalla kypsennyksen aikana. Kiehuta keittoa noin 15 minuuttia. Lisää lopuksi hieman vettä, jotta saat enemmän keittomaisen lopputuloksen. Anna kiehua vielä noin 5 minuuttia.

4. Mausta suolalla ja pippurilla, revi päälle tuoretta basilikaa ja raasta komea kerros parmesaania koko komeuden päälle.

Psst.. Kurkkaa myös paahdetun tomaattikeiton sekä vuohenjuusto-tomaattikeiton reseptit! Nam.

pappa al pomodoro_tomaattikeitto (1)

 

6 kommenttia artikkeliin ”Pappa al pomodoro, eli toscanalainen tomaattikeitto

  1. Kiitos reseptistä! Olen etsiskellyt viime aikoina hyviä keittoreseptejä, ja tämä taitaa päätyä ensi viikon lounasmenyyn.

  2. Toscanalainen tomaattikeitto on niiin hyvää. Ihmattelenkin miksi ylipäätään ei kotona tule tehtyä tomaattikeittoa. Kiits tästä reseptistä, testiin menee. :)

    • Keittoja tulee tosiaan tehtyä tosi harvoin! Tänä viikonloppuna ollaan kyllä syöty molempina päivinä ihan vaan purkkihernaria, se on niin hyvää. :P

Kommentti ilahduttaa aina!