Teimme kesäkuisella Italian matkallamme Bucinessa sijaitsevasta huvilasta päiväretken myös Sienaan, joka oli minun mielestäni ehkä koko reissumme aikana näkemistämme kaupungeista se kaunein. Tai no, Venetsia kyllä menee Sienan ohi, mutta Toscanan alueella vierailemistamme kaupungeista Siena vei voiton kauneuskisassa.
Vuokra-automme starttasi pitkien yöunien jälkeen Villa Catolan pihasta yhdentoista aikaan aamupäivällä. Mukaan saimme tällä kertaa yhden kaverin, sillä moni muu huvilassa oleilevista kavereistamme oli jo ehtinyt käydä tutustumassa Sienaan aikaisemmin samalla viikolla.
Ajomatka huvilalta Sienaan kesti vain noin 40 minuuttia. Auton parkkeerasimme San Francescon parkkialueelle, joka sijaitsee aivan Sienan vanhan kaupungin muurien ulkopuolella. Parkkeeraus maksoi meidän reissumme aikaan 2 euroa tunnilta, ja parkkialueelta pääsi nousemaan tosi kätevästi pitkillä liukuportailla suoraan Sienan vanhan kaupungin sydämeen.
Sienan päänäyttämönä toimii Piazza del Campo, joka on rakennettu Sienan kolmen kukkulan kohtaamispaikkaan. Aukion kiveyksessä on marmorista tehdyt raidat, jotka jakavat Il Campo -aukion sädemäisesti yhdeksään osaan. Yhdeksän osan sanotaan kuvaavan Neitsyt Marian puvun laskoksia, ja sen lisäksi ne edustavat kaupunginhallinnon muinaisia yhdeksää neuvostoa.
Piazza del Campo on kuuluisa kahdesti vuodessa järjestettävistä Palio-laukkakisoista, joissa Sienan 17:sta kaupunginosasta 10 kilpailee silkkisestä viiristä. Eikö kuulosta aika oudolta? Meidän reissumme aikaan Palio-kisojen tämän vuoden ensimmäistä mittelöä jo valmisteltiin täyttä vauhtia. Aukion laidoille oli rakennettu puisia penkkikatsomoja, joista hirmuista vauhtia laukkaavia hevosia voisi katsella. Isoin massa katsojia katselee kisoja aina laukkaradan keskelle jäävältä Il Campo –aukiolta, jossa on varmasti aika tiivis tunnelma. Itse laukkakisa kestää kuuleman mukaan vain pari hassua minuuttia, mutta kisojen aikaan tarjolla on toki muutakin ohjelmaa. Keltaisen keittiön Martina kirjoitteli omaan blogiinsa Paliosta jutun, se kannattaa käydä lukemassa, jos outo laukkakisa kiinnostaa enemmän.
Il Campon reunalla nököttää 102-metrinen (joidenkin tietojen mukaan 97,5 metriä korkea) Torre del Mangia, jonka huipulle johtaa 500 porrasta (joidenkin tietojen mukaan 505 porrasta; kuin vaikea niitä nyt on mennä tarkasti laskemaan?). Kyseinen kellotorni on osa Palazzo Comunalea, joka rakennettiin aukion keskipisteeksi joskus 1200-luvulla. Kellotorni on Italian toiseksi korkein. Me olimme päättäneet jo etukäteen, että kipuamme yhdessä kellotorniin pitkistä jonoista taikka tukahduttavan kuumasta ilmasta huolimatta.
Kellotorniin tulee ostaa lippu etukäteen tornin alaosan sisäpihalta. Lippuun merkitään aika, jolloin kipuaminen on aloitettava. Ylös lähdetään yhtä aikaa kaikkien niiden ihmisten kanssa, joiden lipussa on sama kellonaika. Aikaa koko matkaan ylös ja taas alas on varattu noin 30 minuuttia. Jos matkaan käyttää sen suunnitellun 30 minuuttia, välttyy alas mennessä kokonaan vastaantulevilta ihmisiltä, joka on oikein mukavaa, sillä torniin johtavat portaat ovat ahtaat sekä ajoittain myös pimeät. Meillä meni hommaan kolmeen pekkaan tasan 28 minuuttia, ja ehdimme ihailla ylhäältä maisemia kaikessa rauhassa, ja napata kasan kuvia maisemien lisäksi myös itsestämme, ja muutamista muista turisteista.
Kellotornin laelta avautuva näköala levittyy Firenzeen päin idyllisen Chiantin alueen yli. Muutama korkeampi rakennus erottuu muuten hyvin tasaisesta maisemasta. Talojen ja kaupungin jälkeen näkökentän valtaa vehreys. Hurjan kaunista!
Porrastreenin jälkeen mahamme alkoivat murista. Suunnistimme herra Longfieldin ohjeiden mukaisesti lounaalle Morbidi-nimiseen deliin, jonka yläkerrasta paikalliset ostivat valmiita ruoka-annoksia mukaansa (vähän niin kuin Citymarketin tai Stockan herkun ruokatiskiltä). Morbidin alakerrassa tarjoiltiin 12 euron hintaista lounasta, jossa pääsimme herkuttelemaan buffetpöydän herkuista (hintaan kuului ruoat, vesi sekä jälkiruoka). Hinta-laatusuhde oli Morbidissa eriomainen!
Lounaan jälkeen erosimme matkaseuralaisestamme. Häntä ei nimittäin kiinnostanut tulla tutustumaan tarkemmin Sienan Duomoon, jonka oikea nimi on Opera della Metropolitana di Siena. Yhden Italian hienoimman goottisen kirkon ympärillä on lisäksi lukuisia muita upeita ja tärkeitä rakennuksia. On museoita, kastekirkko ja krypta. Kaikkia aukion rakennuksia yhdistää upean ulkomuodon lisäksi myös taide. Rakennusten sisällä on lukuisten kuuluisien taidemaalarien töitä, jotka ovat aikanaan olleet osallisina oman kaupunginsa sekä Jumalan ylistämisessä.
Me ostimme herra Longfieldin kanssa liput ainoastaan Duomoon, sillä aikaa oli rajoitetusti. En osaa kertoa teille kirkon arkkitehtuurista, mutta sen verran osaan sanoa, että kirkko oli häikäisevän upea. Niin ulkoa kuin sisältä. Sisäpuolen kattorajassa oli lukematon määrä entisten pappien tai piispojen veistettyjä päitä (joka tapauksessa joidenkin kirkon tärkeiden jamppojen), ja lisäksi kirkkosalin korkeat musta-valkoiset marmoripilarit saivat meidät lähes sanattomiksi. Suurimman kirkkosalin vieressä olevan huoneen katto sekä seinät taasen kiilsivät niin monissa väreissä, että silmiä alkoi ihan oikeasti särkeä.
Tupsahdettuamme ulos hulppeasta kirkosta kiertelimme herran kanssa Sienan kapeita katuja vielä ristiin rastiin, ennen kuin tapasimme kaverimme parkkipaikan läheisyydessä. Meille ei ollut aikaa olla Sienassa kuin viisi tuntia, sillä illalla oli vielä ohjelmassa illallinen vähän isommalla porukalla Gordon Ramsayn ravintolassa keskellä Toscanaa. Siitä kuitenkin lisää seuraavassa Italia-postauksessa.
Meanwhile in Longfield.. 