Sain Suomeen juuri maailmanympärysmatkalta palanneilta Gialta ja Miikalta Liebster Award -haasteen, joka on kuulemma kiertänyt jo hyvän tovin matkablogeissa. Tartuin haasteeseen oitis suurella innolla! Postauksen kirjoittamisen yhteydessä sain nimittäin uppoutua kaikessa rauhassa monen tehdyn reissun valokuviin uudestaan. Vanhoja reissukuvia katsellessa matkamuistot pulpahtavat niin mukavasti mieleen tuoden fiilikset ja reissunaikaiset tuntemukset iholle asti pienen tauon jälkeen. Tämäkin postauksen tekemisen yhteydessä on hymyilty, hekotettu ja tunnettu muutama vatsanväänne (niin hyvässä kuin pahassa).
Liebster Award -haasteen säännöt kuuluvat seuraavasti:
- Kiitä sinut nimennyttä bloggaajaa ja laita linkki hänen blogiinsa (check)
- Vastaa sinut nimenneen bloggaajan 11 kysymykseen (ks. alla)
- Nimeä ja linkkaa 11 Liebster Awardin ansaitsevaa blogia, joilla on alle 200 seuraajaa (ks. postauksen loppupää)
- Keksi 11 uutta kysymystä nimitetyille (ks. postauksen loppupää)
Ja sitten mun vastausten pariin. Kiitokset oivallisista kysymyksistä Matkakuume-blogille.
1. Mihin matkakohteeseen palaisit aina uudelleen ja uudelleen?
Malediiveille sekä Barcelonaan. Ehkä kuitenkin Barcelonaan, sillä onhan siellä nyt enemmän tekemistä kuin Malediiveilla. Lisäksi Malediivit oli niin huikea paketti kaiken kaikkiaan, että olisi vähän mälsää mennä sinne monta kertaa uudestaan ja ehkä siinä samalla ”pilata” häämatkan aikana kerätyt fiilikset paikasta (eikä sinne kyllä olisi mitenkään varaakaan mennä uudestaan kovinkaan montaa kertaa). Mutta kyllä me niiden maailman parhaiden rantojen ja snorklausvesien luokse vielä joskus palataan, se on jo yhteisesti päätetty. Haaveita pitää aina olla. Ennen sitä voidaan käydä pari kertaa Barcelonassa, vaikka herra Longfield ei kyllä ole kovin suuri Espanja-fani. Ehkä mä siis käyn Barcelonassa vaikka tyttöporukalla.
2. Mikä on ikävin matka jonka olet koskaan tehnyt ja miksi?
Hmmm, ikävin matka.. Tätä pitää miettiä, siirryn tässä vaiheessa seuraavan kysymykseen.
Sanotaan nyt sitten vaikka Rooma. Oltiin reissussa mun vanhempien kanssa, ja he ovat kyllä mainiota reissuseuraa, mutta Rooma ei vaan sytyttänyt. Siellä oli liikaa kaikkea: ihmisiä, turisteja, kirkkoja, monumentteja, kiviröykkiöitä, kuumuutta, huonoa ruokaa, huonoa palvelua ja todella kallista.. Ei, Roomaan en halua mennä takaisin. Vanhempien kanssa lähden kyllä milloin vain uudestaan reissuun, mutta jonnekin muualle kuin Roomaan.
3. Mistä asioista turhaudut matkalla?
Ruuhkista, jonottamisesta, huonosta palvelusta sekä tinkimisestä. Eikä tule muuten unohtaa huonoa ruokaa! Voi että se on ärsyttävää kun on metsästänyt nälässä mahdollisimman kivaa ravintolaa ja sitten se osoittautuu ihan vikatikiksi.. Pinnahan siinä palaa.
Tunisiassa sain tarpeekseni taksikuskista, joka rupesi keskellä matkaa muuttamaan ennalta sovittua hintaa. Suutuin niin, että tiuskasin kuskille jotain tyhmää ja avasin auton oven. Olisin hypännyt taksista ulos, mutta kuski huusi ”crazy woman”, pysäytti auton ja lupasi sitten kuitenkin viedä meidät perille matkan alussa sovitulla hinnalla. En voi käsittää miksi mittaria ei voida laittaa päälle..
4. Millaisista paikoista haet tietoa ennen kuin lähdet matkalle?
Kirjoista, kavereilta, netistä ja lehdistä (tässä samaisessa järjestyksessä). Haluan saada tietyt matkaopukset kirjahyllyyn tekemistämme kohteista vähän niin kuin muistoksi, joten kirjaston kirjojen selaamisen lisäksi ostan aika paljon matkaoppaita kotiin. Netistä luen kyllä juttuja, mutta tietoa on niin paljon tarjolla, että pää menee yleensä ihan solmuun kun eksyy tutkimaan vaikkapa New Yorkin ravintolatarjontaa.. Huhuhuh.
Meillä on herra Longfieldin kanssa yleensä sellainen kirjoittamaton työnjako, että minä selaan kirjoja, lehtiä sekä nettiä ja keskustelen kaverien ym. kanssa tulevasta matkakohteestamme. Kerron sitten koosteen käsiini haalimistani tiedoista (ravintoloista, nähtävyykistä, tapahtumista yms.) herra Longfieldille, joka sitten tutkii mm. näitä kohteita tarkemmin.
Reissuaikataulun suunnittelen yleensä itse, sillä se vain luonnistuu minulta helpommin. Tätä toki helpottaa se, että meitä kiinnostaa aika pitkälti samat asiat, joten kummankaan ei tarvitse kummemmin raahautua toisen perässä mihinkään (huom! ei koske shoppailua). Herra Longfieldin vahvuus on valtava kiinnostus historiaan. Tämän lisäksi hän löytää kartan kanssa tai ilman ihan minne vain. Ja osiltaan runsaiden työmatkojensa vuoksi mm. autovaraukset, tapahtumien pääsyliput, lentokenttäsekoilut sekä kaiken maailman ongelmatilanteiden selvittämiset hoitaa meillä kyllä herra. Hän osaa olla ongelmatilanteissa korrekti ja rento, mutta ei anna koskaan periksi jos asiat eivät mene niin kuin on sovittu. Minähän menetän hermot hyvin nopeasti ja hyppään sitten vaikka kesken taksimatkan kyydistä, jos alkaa tarpeeksi ärsyttää.
5. Paras ja kamalin yömajasi?
Paras oli ehdottomasti Malediiveilla. Möllötimme kaksi viikkoa pienen pienellä Kuredun saarella, josta olimme varanneet häämatkan kunniaksi veden päällä nököttävän villan, jossa oli oma, meren päällä oleva kaksitasoinen terassi, josta pääsi kätevästi uimaan omalle takapihalle. Moni kysyi meiltä reissun jälkeen, oliko water villa hintansa väärti. Kyllä se oli.
Menimme useana iltana illallisen jälkeen juomaan teetä saaren teebaariin, josta matkasimme suoraan sänkyyn katsomaan animaatioelokuvia (kyllä me oltiin villejä!). Leffojen loputtua oli kieltämättä mieletöntä kuunnella suoraan alapuolella pauhaavaa merta ja sulkea silmänsä. Oih, haluan takaisin!
Kamalin yöpymispaikka oli varmaankin Tunisiassa, jossa osallistuimme kahden päivän Sahara-retkelle. Itse hotelli oli kyllä hieno ja siisti, mutta en nukkunut tuona yönä tuntiakaan. Pelkäsin nimittäin aivan suunnattomasti skorpioneja, joista matkaopas oli varoittanut edellisenä iltana. Huoneessa piti oppaan mukaan tarkistaa illalla ja aamulla kengät, vaatteet, lakanat, pyyhkeet ja kaikki muukin mahdollinen skorppareiden varalta. Yksi pistos saattoi kuulemma tappaa. Kiitos tiedosta. Meidän huoneessa yritettiin nukkua valot päällä, mutta ei siitä mitään tullut, sillä olin aivan varma, että myrkyllinen skorpioni hakeutuu lämpimälle iholleni pistäen minuun kuollettavan määrän myrkkyä. No, hengissä tässä ollaan vieläkin. Heh!
6. Tykkäätkö enemmän seikkailla ja samoilla vai haetko aurinkoa ja rantoja?
Seikkailla, samoilla ja kerätä mahdollisimman paljon uusia kokemuksia! Seikkailujen välissä voi kyllä kerätä hyvin voimia rannalla (mieluummin valitsen kyllä hotellin uima-altaan, jossa ei ole hiekkaa), mutta rajansa sillä makaamisellakin. Terassit ja yökerhot eivät ole minua varten. Ellen sitten ole matkalla kavereiden kanssa, joita ei voisi museot ja nähtävyydet vähempää kiinnostaa. Mutta kyllä teen silti kaikkeni, että saisin porukat raahattua edes yhteen kivaan museoon.
7. Nimeä kolme parasta ruokaa mitä olet matkoillasi maistanut?
1. Amedissa söin maailman herkullisimman jälkiruoan, sen nimi oli coconut caramel bananas with ice cream. En ole vieläkään selvittänyt miten jälkkäriä voisi tehdä kotona.
2. Toscanassa kävimme kaveriporukalla syömässä Gordon Ramsayn ravintolassa jättimäisen illallisen. Yksi illallisen ruokalajeista oli toscanalainen tomaattikeitto (pappa al pomodoro), ja se oli järisyttävän hyvää. Tomaattikeittoa tein reissun jälkeen kotonakin, maku oli hyvä, mutta ei se ihan Gordonin tasolle vielä yltänyt.
3. Listan kolmanneksi nousee Kuala Lumpurissa syömämme lounas Shook-nimisessä ravintolassa. Lounaamme piti sisällään tulista nuudelikeittoa sekä susheja. Keitto oli taivaallista ja herran tilaamat sushit niin hyviä, etten sanotuksi saa.
8. Mitä et tekisi koskaan enää uudestaan matkalla?
En lähde enää koskaan matkalle liian pienellä budjetilla. Meidän ensimmäinen yhteinen ulkomaanreissumme suuntautui Lanzarotelle. Olimme molemmat opiskelijoita ja ihan peeaa jo ennen reissulle lähtöä. Olimme laskeneet todella pienen päiväbudjetin jokaiselle päivälle. Muistan ikuisesti miten lähdimme etsimään eräänä iltana safkapaikkaa muutamien kolikoiden kanssa. Ei siitä tullut mitään. Metsästimme koko viikon tarjouskuponkeja ravintoloihin, söimme Burger Kingissä, Mäkissä, joimme halpoja happy hour -drinkkejä ja eksyimme jossain välissä täysin vahingossa mystiseen miesstripparibaariin. Lisäksi teloin reissulla jalkani hotellihuoneen lasioveen sillä seurauksella, että jalkaani ommeltiin kuusi tikkiä (onneksi äiti osti minulle väkipakolla matkavakuutuksen ennen reissulle lähtöä), enkä saanut enää sillä reissulla uida. Vielä tänäkin päivänä vasemmassa polvessani on kaksi komeaa, kirkkovenettä erehdyttävästi muistuttavaa arpea. Hah! Ja vaikka äiti ei vieläkään usko, niin teloin polveni aamulla ja olin täysin selvinpäin.
Tuon reissun jälkeen meillä on pohdittu kaksi kertaa matkavarauksen yhteydessä sitä, onko meillä oikeasti varaa myös elää ja kokea kohteessa, eikä vain laskea pennosia.
9. Kaksi huiminta juttua mitä olet koskaan tehnyt?
Liitovarjoilu Gardajärvellä oli huisia! Siitä tulee blogiin postaus jossakin välissä. Toisena on pakko sanoa herra Longfieldin pelastaminen merihädästä häämatkallamme. Olen tainnut tästä kertoa blogissakin jo aiemmin, mutta kerrataan vielä pikakelauksella mitä tapahtui.
1. Lähdettiin snorklailemaan pienessä aallokossa.
2. Nähtiin iso merikilpikonna.
3. Lähdettiin seuraamaan merikilpikonnaa kovaa vauhtia räpylät jalassa.
4. Seurattiin merikilpikonnaa hieman liian pitkälle rannasta.
5. Herra alkoi väsyä ja veti aikamoisen määrän merivettä keuhkoihinsa snorkkelin kautta.
6. Herra sanoi lähtevänsä takaisin rantaan, minä sain kuulemma jäädä vielä katselemaan kilpparia.
7. Herra lähti ja minä jatkoin kilpparin perässä.
8. Käännyin katsomaan missä herra menee. Ei se ollut liikkunut mihinkään. Pyöri paniikissa ympyrää ja kiskoi koko ajan lisää vettä suuhunsa ja sitä kautta myös keuhkoihinsa. Ei hyvä.
9. Ex-kilpauimari riensi paikalle, otti herran snorkkelit pois päästä, nappasi tuoreen aviomiehensä hengenpelastusotteella viereensä ja polskutti täydellä teholla väsyneen, yskivän ja paniikissa olevan rakkaan miehensä rantaan.
10. Päästiin rantaan. Ihmeteltiin mitä juuri tapahtui ja sitten naurettiin yhdessä armotonta stressinaurua.
Loppu hyvin, kaikki hyvin. Tämän jälkeen herra on käyttänyt snorklatessa snorklausliivejä.
10. Kenen kanssa lähtisit / et lähtisi matkaan?
Herra Longfield on parasta matkaseuraa!
Kaverien kanssa reissaaminen on myös mukavaa, mutta toki silloin pitää ottaa muita aika paljon huomioon. Käsi kädessä voi olla tylsää koko ajan mennä, sillä jokainen haluaa nähdä ja kokea reissulla omia juttujaan. Mulla on onneksi kaverireissuista vain hyviä kokemuksia! Tykkään myös matkustaa vanhempieni kanssa. He eivät ole maailmaa juuri kiertäneet, ja ovatkin osaksi tästä syystä aina innoissaan lähdössä tutustumaan uusiin paikkoihin. Meidän pitäisi totisesti lähteä taas yhdessä jonnekin.
11. Mikä on elämäsi suurin unelma?
Punainen mansardikattoinen Kannustalo. Ei se matkustamiseen mitenkään liity (tai no ehkä niin, että kyseisen unelman toteuttamiseksi vaaditaan aika monen reissun unohtamista).
Seuraavaksi olisi aika lähettää haaste eteenpäin. Ihan 11 blogia en kyllä keksi, mutta tässäpä haaste muutamille seuraamilleni blogeille eteenpäin (seuraajamääristänne en kyllä tiedä mitään). Muistakaa, rehellisyys maan perii. Jään innolla odottelemaan millaisia vastauksia haastamani blogit antavat näihin alla oleviin matkustamiseen liittyviin kysymyksiin.
Meanwhile in Longfield.. 
Ihan mahtavia vastauksia! Hitsit että nauroin noita lukiessa. Ja niin ihania (ja vähän jänskiä) muistojakin, voi että!
Osa näistä vastauksista olisi voinut tulla ihan suoraan omasta suustani, mutta sitten tuli varsinaisia ylläreitä – muun muassa tuosta Roomasta, se kun sattuu olemaan yksi lemppariakaupunkejamme!
Ei se väärin ole että unelma on talo. Ei siinä matkailu-unelmaa kysyttykään. :)
Kiitos kun osallistuit!
Kiitokset sinne! Me oltiin Roomassa kyllä täysin väärään aikaan, siihen kuumimpaan ja ruuhkaisimpaan aikaan. Ehkä sinne pitää joskus uskaltaa lähteä hieman aikaisemmin keväällä tai myöhemmin syksyllä. Mutta kiire sinne ei kyllä ole.. Onneksi maailmasta ei kaupungit lopu kesken! Kaikille löytyy jotain. :)
Huono ruoka kyllä osaa pilata reissun kuin reissun. Tai ainakin päivän hyvän fiiliksen! Santorinilla emme syöneet yhtään oikeasti hyvää sapuskaa kerralla.
Toinen hyvä vinkki oli ehdottomasti tuo ei liian pienellä budjetilla reissuun. Ei siitä tule kuin vihaiseksi :D
Kiitos haasteesta! Yhteen näistä kysymyksistä mulla onkin tulossa jo piiiiitkä postaus ihan pian :)
Huono ruoka saa totisesti fiilikset latistumaan. Mutta aina ei vaan jaksa/ehdi tutustua ja valita ravintolaa etukäteen, vaikka jokusen varman valinnan pyrimme kyllä aina reissukohteesta valitsemaan.
Sun maabongauslistapostaus lähtee kyllä täälläkin työn alle, tosi hauska idea. Vanhoja reissuja on niin mukava mietiskellä vuosienkin jälkeen!
Ihania nämä sun vastaukset :) Mä olen käynyt Roomassa kolmisen kertaa, kaksi ensimmäistä keskellä kesää pahimpaan turisti-aikaan. Hiki vaan valui ja kaduilla tuskin pääsi liikkumaan kun väkeä oli niin paljon. Tuli ihan ahdistus. Viimeisin vierailu Roomaan oli kuitenkin pari vuotta sitten lokakuussa ja vitsit miten eri olo oli! Ilma oli juuri sopivan lämmin ja porukkakaan ei ollut liikaa!
Kiitos haasteesta, nämä sun kyssärit oli tosi kivoja, täytyy ruveta miettimään niitä vastauksia!
Kiitos Laura! :) Ehkä me joskus uskalletaan Roomaan uudestaan, mutta ihan varmasti johonkin muuhun kuin turistiaikaan! Kiire sinne ei kyllä ole, ja onneksi to do -listalla on lukuisia paikkoja, jonne mennä ennen kuin palaamme Roomaan. :)
Kiva jos otat haasteen vastaan, olisi mukava lukea sun vastauksia ja katsella hienoja kuvia reissuilta!