Lordin kebab Rovaniemellä

Mord, mock, mollelujah, täällä Herra Longfield.

Me ollaan just nyt hiihto- tai kevät- tai jollain lomalla Hulin kanssa, jolloin lähdimme rohkeasti kohti Lappia seikkailemaan. Matkan ensimmäisen yön vietimme Oulussa, ja sieltä piti seuraavana päivänä jatkaa kohti Luostoa. Kartasta katsottiin, että siinähän osuu semmonen paikka kuin Rovaniemi sopivasti väliin, siellä voisi pitää pienen varikkopysäyksen.

Kun Rovaniemi alkoi lähestyä, tajuttiin yhtäkkiä laittaa viestiä Oxygenol-pariskunnan naispuoliselle edustajalle. Hän on nimittäin joskus muinaishistoriassa asunut Rovaniemessä lapsuutensa ja muutenkin vieraillut seudulla harvakseltaan, joten kysyttiin häneltä että missä siellä oikein kannattaisi käydä syömässä. Sieltä tulikin huonoja ja hyviä vinkkejä, ensimmäinen vinkki nimittäin oli joku nais-Oxygenolin sukulainen jonka luona he usein käyvät syömässä ja jonne meitä ei varmana huolittaisi sisään. Se oli melko huono vinkki. Mutta toinen vinkki olikin sitten niin hyvä, että sitä lähdettiin noudattamaan: Oxygenol-nainen nimittäin muistutti että Rovaniemeltä saa Lordi-kebabia!

Muistan itsekin jonkun tämmösen Lordi-kebab-jutun lukeneeni jostain silloin kun Lordi voitti Euroviisut ja bändin naamionaamaiset jäsenet saivat ties mitä huomionosoituksia asuinpaikkakunniltaan. Palkinnoissa kukoisti railakas käänteissovinismi, sillä bändin laulaja, keulahahmo ja koko systeemin luonut Mr. Lordi siis tosiaan sai oman kebab-annoksensa eikä edes päässyt Linnan juhliin naamarissaan pelleilemään. Bändin eturivissä esiintynyt, tärkeä kitaristi-muumio taas sai omalta synnyinpaikkakunnaltaan jonkun kivenmurikan. Ei näissä mitään vikaa muuten olisi, mutta jumalauta, se yksi takarivissä jotain sähköurkua vähän pimputtanut ihan turha haamunainen sai toisten kebab-annosten ja kivenmurikan vastineeksi itselleen oman tontin, ihan ilmaiseksi! Vain koska se oli nainen! Tämä on väärin, kuuletko Alexander Stubb, tämä on sinun vikasi!

No, se miesten alistamisesta, nyt oltiin etsimässä Lordin kebab-ravintolaa. Ajattelimme että se löytynee täältä Rovaniemeltä helposti, koska se on varmaan jotenkin lordimainen ja massiivinen ja kaikella tavalla överi kauhujen linna. Siinä pitkin Rovaniemeä ajellessamme etsimme katseellamme jostain kohoavaa, jylhää ja pelottavaa linnaa, jonka ikkunoista roiskuaa veri ja zombiet nousee hautausmaalta ja Hjallis Harkimo kurkkii savupiipusta. Mutta ei semmosta löytynyt mistään, ainoa mitä löydettiin, oli kuoppainen hiekkatie keskellä Rovaniemen keskustaa. Ilmeisesti asfaltti oli vastikään saapunut kaupunkiin, ja ihan kaikkia kärrypolkuja ei vielä ilmeisesti oltu ehditty päällystämään. Ei auttanut muu kuin parkkeerata auto hiekkatielle yhteen vesilammikkoon, ja googlettaa että mikäs se paikka nyt olikaan mistä sitä Lordi-kebabia sai, ja miten sinne pääsee.

Pikaisen googletuksen jälkeen laitettiin sitten navigaattoriin osoitteeksi Lapinkävijäntie 3, ja ajettiin sinne. Siinä oli semmonen ostoskeskus ja pieni tori, jonka reunalle parkkeerasimme automme ja sitten lähdimme etsimään sellaista paikkaa kuin Torikeidas. Äkkiähän se siitä torin laidalta löytyikin, mutta ei se ollut mikään kauhujen kartano, vaan ihan normaali lähiöostoskeskusliiketilan näköinen mesta. Missään ei ollut kummituksia eikä mörköjä, eikä edes yhtä pientä Hjalliksen kuvaa ollut missään. Vähän jo epäiltiin että oliko tämä nyt sittenkään oikea paikka, mutta kun mentiin paikan ruokalistaa tavaamaan, niin tottapa tosiaan, Lordi Special kebabia sieltä sai!

Sehän oli sitten heti tilattava, olkoonkin että lihaa oli annoksessa tuplamäärä paikan isoon kebab-annokseen verrattuna. Huli tilasi jonkun juustohampurilaisen, ja sitten mentiin paikan ruokailutilaan sisään odottelemaan ruokien valmistumista. Torikeitaan tilaukset tosiaan vähän jännästi piti tehdä ulkotilassa sijaitsevan grillitiskin kautta, ruokailutilassa ei tilauksia kukaan ollut ottamassa vastaan, sinne vain sai mennä syömään jos siltä tuntui. Grillitiskiltä tehdyn tilauksen jälkeen grillin myyjätäti tosin kertoi, että toisi ne ruoat suoraan sinne ruokailutilaan, ja kehotti meitä menemään sinne häntä odottamaan. Vähän erikoinen systeemi, mutta ei kai se mitään.

Kauaa ei kestänyt, kun meille kiikutettiinkin iso laatikko täynnä ranskalaisia, kaalisalaattia, jalapenoja, tomaattia ja kurkkua, ja tietty kebabia jonka päälle oli vielä truutattu reippaalla kädellä jotain kastiketta. Niin ja Hulikin sai juustohampurilaisensa. Hyväähän se Lordin kebab oli, tosi hyvää oikeastaan, sekä kebabliha että se kastikekin oli ehkä parhaita mitä minä olen mistään saanut. Jopa Huli, joka ei normaalisti kebabista välitä, tykkäsi siitä sen verran että pölli koko ajan mun laatikosta uusia kebabsuikaleita ja ranskalaisia itselleen. Ranskalaisten pölliminen olisi ollut ihan normaalia, mutta että sitä kebabiakin, sitä ei normaalisti tapahtuisi.

Annos oli melkoisen iso, mutta kyllä sen ilman pakotusta pystyi loppuun asti syömään, varsinkin kun oli apuri pöydän toisessa päässä. Hintaahan annoksella oli aika paljon, 12 euroa, mutta kerrankos sitä nyt Lordin kebabia syö, ja toisaalta annos oli hemmetin hyvä, ja se kyllä piti ihan kunnon jöötin kaikkea sisällään joten vastinetta rahalle kyllä sai. Menisin uudestaankin syömään jos joskus vielä Rovaniemelle joudun.

Advertisement