Joulukalenteri 14: Näin ne granaattiomenat perataan

Eilen oli ihan pakko kuvata teille video joulukalenteria varten. Viime viikolla selitin nimittäin työpaikan lounaalla kahdesti suu vaahdossa, miten granaattiomenat tulee perata. Osa kertoi ihan hassuja kikkoja, ja yritin siinä sivussa kovasti demonstroida, miten homma pitää oikeasti tehdä. Tai saahan sen tehdä just niin kuin haluaa, itse olen kuitenkin sitä mieltä, että mun kikka on helpoin, nopein ja siten myös luonnollisesti paras.

Työpaikalla selittelyn lisäksi äitini laittoi viime viikolla kuvan Facebookiin, jossa hän oli ensimmäistä kertaa elämässään syönyt granaattiomenaa. Granaattiomena oli varmasti äidilleni uusi tuttavuus, sillä hän oli järsinyt siemenet suoraan granaattiomenasta, ja se oli kuulemma ollut aika hankalaa. No varmasti oli. Heh!

Granaattiomenoitahan kannattaa ostaa juuri nyt, sillä ne ovat edullisimmillaan sekä parhaimmillaan näin joulun alla. Itse vetelen siemeniä mieluiten ihan sellaisenaan, tai ripottelen ison kasan aamulla jogurtin päälle. Varmasti jokainen teistä jo tietää erikseen kertomattakin, että granaattiomena on törkeän terveellistä. Kaikenmoisia terveysvaikutuksia on löydetty useissa eri tutkimuksissa. Granaattiomenan sanotaan hidastavan ikääntymistä, alentavan kolesterolia, vähentävän verisuonten seinämissä olevaa plakkia ja heikentävän bakteerien ja virusten kasvua kehossamme. Erään uskomuksen mukaan granaattiomena olisi ollut myös Paratiisin kielletty hedelmä, joten ei tässä todellakaan ole kyse mistään pilipalihedelmästä.

Töiden jälkeen sitten vain ruokakaupan hevi-osaston kautta kotiin. Videon jälkeen tiedätte lisäksi miten granaattiomenat kannattaa oikeasti perata.

Joulukalenteri 13: Jouluinen bulgursalaatti

Tyttöjen jouluun saapui myös yksi kasvissyöjäleidi. Alkuun olin hieman jännittynyt, sillä en tunne yhtään kasvisruokavaliota ja sen useita eri variaatioita. Tarkistin kaveriltani moneen eri otteeseen mitä kaikkea hän voi syödä, ja silti olin melkein loppumetreille asti varma, että olin kämmännyt homman jotenkin. 

Kaivoin kaikki säästämäni joululehdet ja -kirjat läpi, ja löysin niistä lopulta ihan sopivan määrän myös kasvissyöjälle sopivia ruokia. Parasta antia oli ehdottomasti paahdettu punajuurisalaatti vuohenjuustolla, joka hurmasi usean lihansyöjänkin. Tämän salaatin resepti on tulossa blogiin vielä ensi viikolla, ja aion lisäksi tehdä sitä uudemman kerran joulupöytään aattona. Sen verran hyvää se oli. Mutta ennen punajuurisalaattia kurkistetaan toiseen jouluiseen salaattin.

Jouluinen bulgursalaatti maistui erikoiselta. Siinä kohtasivat eksoottinen sahrami sekä perinteinen kardemumma, joiden yhdistelmä oli omaan makuuni hyvin outo. En nyt ehkä voi sanoa, että salaatti oli varsinaisesti pahaa, se oli enemmänkin erikoista. Sahramin kitkerä ja karvas maku vaatii totuttelua korianterin tapaan. Korianterista olen vuosien saatossa oppinut pitämään, sahramin kanssa me ei olla vielä ihan samoilla aaltopituuksilla. Salaatti on kuitenkin täynnä maittavia kuivattuja hedelmiä, sekä ihanan värikäs, ja sopii tuon keltaisuutensa takia Lucian päivään. Valoisaa ja kaunista sunnuntaita kaikille!

Jouluinen bulgursalaatti

noin 6 annosta

• noin 2 dl kuivattuja hedelmiä (esim. aprikooseja, viikunoita, taateleita, rusinoita ja luumuja)
• 100 g mantelilastuja
• 1 rkl makeaa soijakastiketta
• 1 tl sahramia
• 2 dl bulguria
• 1 kpl punasipuli
• 1 kpl punainen paprika
• noin 150 g tuoretta lehtikaalia
• oliiviöljyä
• 1 tl kardemummaa
• yhden appelsiinin raastettu kuori
• suola
• rouhittua mustapippuria

1. Liota kuivattuja hedelmiä kuumassa vedessä noin 15 minuuttia. Valuta ja leikkaa hedelmät pieniksi paloiksi.

2. Paahda mantelilastut kuumalla ja kuivalla paistinpannulla.

3. Kiehauta vesi. Lisää joukkoon soijakastike, sahrami ja bulgur. Anna kiehua hiljalleen kannen alla noin 10 minuuttia.

4. Silppua sipuli ja kuutioi paprika. Huuhtele ja suikaloi lehtikaali, jätä kovat varret pois.

5. Kuullota sipuli, paprika ja suikaloitu lehtikaali öljyssä isossa paistinpannussa. Älä kuitenkaan ruskista, kuullotus riittää. Lisää joukkoon kuivatut ja pilkotut hedelmät, kardemumma ja appelsiinin kuori. Anna hautua muutaman minuutin ajan.

6. Lisää valmis bulgur paistinpannulle ja mausta suolalla ja mustapippurilla. Sekoita mukaan suurin osa mantelilastuista ja ripottele loput koristeeksi salaatin päälle.

Joulukalenteri 12: Petollisen hyvä valkosuklaafudge

Valkosuklaafudgea pääsin maistamaan ensimmäistä kertaa ystäväni luona, ja tuolloin aloin heti ensimmäisen puraisun jälkeen tiedustella herkkupalojen reseptiä.

Fudge, toffee sekä kinuski eivät vielä joitakin vuosia sitten kuuluneet yhtään mun himotuksen kohteisiin. Herra Longfield on sen sijaan ollut kinuski- ja toffeefani lapsesta asti. Jotenkin siinä on sitten käynyt niin, että vuosien saatossa olen minäkin alkanut pitää toffeesta, ja nykyään se kuuluu kyllä suklaan ja Makuunin irtokarkkien ohella ihan top-herkkuihin.

Petollisen hyvään valkosuklaafudgeen ei tarvita kummallisia aineksia tai erikoisia keittiövimpaimia. Aikaa nämä herkkupalat kyllä hieman vaativat, fudgen  kun tulee antaa kiehua hiljalleen noin puolisen tuntia lähes koko ajan sekoittaen.

Vinkki! Ystäväni antoi oivan vinkin siihen kuinka voi tarkistaa onko fudge valmista. Kattilan viereen tulee ottaa lasi, jossa on kylmää vettä. Veteen tiputetaan pieni tippa kuumaa fudgea, ja jos fudge valuu lasin pohjaan ja hajoaa, pitää keittämistä vielä jatkaa. Jos taas fudge muuttuu kovaksi pisaraksi kylmään veteen osuessaan, on fudge valmista.

Ja sitten vain hommiin!

Valkosuklaafudge

noin 40-60 pienehköä palaa

• 2 dl vispi/kuohukermaa
• 2 dl sokeria
• 2 rkl (tummaa) siirappia
• 50 g voita
• 200 g valkoista suklaata rouhittuna

1. Mittaa kattilaan kerma, sokeri ja siirappi. Kuumenna kunnes seos alkaa kiehua.

2. Lisää joukkoon voi. Anna seoksen kiehua hiljalleen kuplien, kunnes se sakenee kinuskimaiseksi. Testaa seosta tiputtamalla tippa kylmään veteen (ks. ohjeet yllä).

3. Rouhi valkosuklaa esim. veitsellä karkeaksi. Kun seos on valmis, sulata suklaa joukkoon.

4. Kaada fudge esim. leivinpaperilla vuorattuun uunivuokaan. Anna jäähtyä huoneenlämpöiseksi ja nosta sen jälkeen jääkaappiin. Leikkaa fudgesta sopivia paloja ja nosta ne esille.

Joulukalenteri 11: Wanhan ajan joulu Vihervaarassa

Jouluvalot on viritetty niin pihalle kuin sisällekin tuomaan jouluntunnelmaa pimeisiin iltoihin. Tänä jouluna odotan lunta ehkä enemmän kuin joululahjoja. Valkoinen maa ja pieni pakkanen nostattaisivat joulufiilistä entisestään ja toisivat mieleen lapsuusajan talvet, jolloin tuntui, että lunta oli aina koko pitkän talven ajan.

Aatto alkaa meillä aina rauhallisissa merkeissä, nukumme pitkään, fiilistelemme Lumiukko-elokuvaa, syömme aamupalaksi riisipuuroa ja avaamme yhdet lahjat – yleensä ne parhaimmat. Jossain vaiheessa on aika suunnistaa lenkille, säästä riippumatta. Toivotaan, että tänä jouluna saisimme ottaa viimevuotiseen tapaan isot liukurit mukaan aamupäivän lenkille. Tykkäämme nimittäin laskea villisti mäkeä herra Longfieldin kanssa. Tänä vuonna mukana häärii ensimmäistä kertaa Horatio, joten vauhtia on varmasti luvassa! Viime jouluna aamulenkki oli Koda-vanhuksen kanssa rauhallinen, mutta piti silti sisällään riehakkaita mäenlaskuja harmaan karvaisen kaverin valvovan silmän alla.

Lenkin jälkeen suunnistamme aina saunaan, jossa möllötämme hetken ilman tietoakaan kiireestä. Vatsanpohjassa alkaa tässä vaiheessa jo hääriä pieni parvi perhosia. Ilta alkaa jännittää, vieraat ovat pian saapumassa ja vielä pitäisi ehtiä lätkiä naamaan meikit ja kiskoa joulumekko päälle. Fiilis on hyvällä tavalla innostava – aatto on kerran vuodessa, ja joulufriikille se on yksi vuoden parhaista päivistä (no okei, joulupäivä on kyllä aattoakin ihanampi, silloin me ollaan aina ihan vain kahdestaan ja ei tehdä mitään muuta kuin ihmetellään joululahjoja ja syödään).

Joulupöytä on katettu jo edellisenä iltana valmiiksi, ja vieraiden saapumisen jälkeen pöydän ääressä istutaan pitkään ja hartaasti.

Vihreässä Vihervaarassa vietetään vajaan kahden viikon päästä perinteistä joulua sukulaisten kanssa, jo kolmatta vuotta peräkkäin. Tähän postaukseen olen koonnut teille Wanhan ajan joulumenun, jonka pääraaka-aineista on vastannut Atria. Atrian Perinteiset joulumenut -sivulta voi käydä kurkkaamassa minun sekä Sweet Food O’Mine ja Hiidenuhman keittiössä -blogien kehittelemät perinteiset jouluherkut resepteineen.

Meanwhile in Longfield.. -blogin Wanhan ajan joulumenu näyttää tältä.

Joulu on pian täällä, oletteko te valmiita herkuttelmaan? Minä olen!

Alkuruoka: Leikkelelautanen saaristolaisleivällä

• 1 pkt Atria Perhetilan hunajapaahdettua kinkkua (Ohuen ohut viipale)
• 1 pkt Atria Chorizo-leikkeleitä
• 1 pkt Atria Kulinaari Kylmäsavuhärkää (Ohuen ohut viipale)
• 1 pkt Atria Ylikypsää saunapalvinkinkkua (Ohuen ohut viipale)
• tummia viinirypäleitä
• muutama erilainen kova juusto
• saaristolaisleipää
• voita
• merisuolaa

1. Valitse leikkelelautaselle sopiva tarjoiluastia. Tarjoiluastian on hyvä olla tasainen, jotta leikkeleet saa aseteltua lautaselle mahdollisimman kauniisti.

2. Pyöritä leikkeleet sekä juustoviipaleet rullalle, ja asettele niitä tarjoiluastialle sopiva määrä. Koristele osa leikkeleistä laittamalla tummia viinirypäleitä rullattujen leikkeleiden päähän.

3. Nosta lopuksi tarjoiluastialle tuoreita saaristolaisleivän viipaleita sekä voita, jonka päälle voi halutessaan ripotella muutaman merisuolakiteen tuomaan voihin enemmän makua.

4. Nosta leikkelelautanen alkupalana vaikkapa sohvapöydälle, ja nauti vieraiden kanssa rento hetki ennen varsinaiseen joulupöytään siirtymistä.

Pääruoka: Perinteinen joulukinkku & laatikkokimara

Perinteinen joulukinkku

• Atrian 7 kilon harmaasuolattu Viljapossun Juhlakinkku (pakaste)
• ½ pkt pakastettua ruistaikinaa
• 1 dl ruiskorppujauhoja
• tuoretta rosmariinia
• pakastettuja puolukoita
• 2 pkt pakasteherneitä

Kinkun sulattaminen ja paistaminen

1. Pakasteesta ostettu kinkku saa sulaa jääkaapissa kinkun koosta riippuen 2-4 päivää. Minun 7 kilon harmaasuolattu Viljapossun Juhlakinkkuni oli jääkaapissa sulamassa 2,5 päivää.

2. Ota kinkku ajoissa huoneenlämpöön. Pistä paistomittari kinkun paksuimpaan kohtaan, ei kuitenkaan luuhun kiinni. Kinkku on valmis uuniin, kun sen sisälämpötila on 10 astetta.

3. Jos et käytä kinkkupussia, aseta kinkku ritilälle ja laita ritilän alle syvä uunipelti, jonka pohjalla on hieman vettä. Näin kinkun rasva ei pala peltiin kiinni. Paista kinkkua 150-asteisessa uunissa, kunnes kinkun sisälämpötila on 80-85 astetta. Minun kinkkuni sisälämpötila oli 83 astetta, kun otin sen pois uunin lämmöstä. Kinkun paistoaika on noin 1-1½ tuntia per lihakilo.

4. Kuuman kinkun tulee antaa jäähtyä hieman. Jäähtyneen kinkun päältä poistetaan verkko ja rasvakerros veitsen avulla. Ensimmäinen viipale maistuu luonnollisesti parhaimmalta!

Kinkun kuorruttaminen

1. Valele kinkku sinapilla ja ripottele päälle ruiskorppujauhoja. Apuna on hyvä käyttää kumihanskoja, niiden avulla sinapin saa hierottua helposti kinkun pintaan tasaisesti.

2. Sulata ruistaikina paketin ohjeiden mukaan. Kauli taikina leivinpaperin päällä ohuehkoksi levyksi. Leikkaa taikinasta taikinapyörällä noin sentin levyisiä taikinanauhoja, jotka painellaan kinkun pintaan ristikkäin.

3. Laita kinkku kuorrutteineen 225-asteiseen uuniin 15 minuutiksi, kunnes taikinanauhat ovat saaneet kauniin värin ylleen.

4. Asettele sulaneet pakasteherneet tarjoiluastian pohjalle. Nosta kinkku hernepedin päälle, ja koristele kinkku lopuksi tuoreilla rosmariininoksilla sekä puolukoilla.

5. Tarjoile kinkku perinteisten joululaatikoiden kanssa.

Laatikkokimara

• 1 pkt Atria Bravuuri 550 g paistovalmis bataattilaatikkoa
• 1 pkt Atria Bravuuri 550 g paistovalmis porkkanalaatikkoa
• 1 pkt Atria Bravuuri 550 g paistovalmis lanttulaatikkoa
• 1 pkt Atrian imellettyä perunalaatikkoa
• ruiskorppujauhoja
• muutama nokare voita
• keraamisia pieniä uunivuokia

1. Leikkaa esim. perunalaatikkorasian kannesta sopivankokoinen pala, jonka avulla voit erottaa pienen uunivuoan kahteen osaan.

2. Pursota kahta laatikkoa yhteen uunivuokaan askartelemasi palan avulla – pidä palaa pystyssä uunivuoassa, ja täytä puolet eri laatikoilla. Minä laitoin bataatti- ja lanttulaatikkoa sekä porkkana- ja perunalaatikkoa keskenään yhteen vuokaan.

3. Ripottele päälle ruiskorppujauhoja ja muutama nokare voita.

4. Paista laatikoita uunin keskitasolla 150 asteessa 35 minuuttia.

Jälkiruoka: Syötävät ulkotulet

• 1 pkt (20 kpl) Bruno- tai Eskimo-alumiinivuokia

Pohja:

• 2 kpl luomu kananmunaa
• ½ dl sokeria
• 1 tl vaniljasokeria
• 3 dl vehnäjauhoja
• 1 tl leivinjauhetta
• ½ tl kanelia
• ½ dl sulatettua voita
• ¾ dl täysmaitoa
• 1 pussi Pätkis-paloja

1. Sekoita kulhossa kananmunat ja sokerit (ei tarvitse vaahdottaa).

2. Sekoita toisessa kulhossa vehnäjauhot, leivinjauhe sekä kaneli keskenään. Lisää jauhoseokseen sulatettu voi sekä maito, ja sen jälkeen vielä muna-sokeriseos. Vatkaa kevyesti sekaisin.

3. Lusikoi taikinaa vuokiin siten, että se täyttää alumiiniset vuoat noin puoleen väliin.

4. Paista ulkotulien pohjia 175-asteisessa uunissa noin 10-15 minuuttia. Mikäli taikina kohoaa uunissa paljon, voit huoletta painaa taikinaa esim. lasin pohjalla matalammaksi kun taikina on vielä kuumaa.

Kinuski:

• 4 dl kermaa
• 2½ dl fariinisokeria
• 1 rkl voita

1. Keitä kermaa ja sokeria kattilassa 20-30 minuuttia välillä sekoittaen kunnes seos sakenee, ja muuttuu kinuskimaiseksi. Älä pidä liedellä liian kovaa lämpöä, sillä kinuski palaa suhteellisen helposti pohjaan. Seoksen tulisi kuplia rauhassa, ei siis varsinaisesti kiehua.

2. Lisää kinuskin sekaan voi ja sekoita.

3. Nostele esim. ruokalusikan avulla kuumaa kinuskia ulkotulien pohjien päälle. Törkkää lopuksi keskelle leivosta pätkiksen pala ja nosta ulkotulet jääkaappiin noin 2 tunnin ajaksi, jotta kinuski jähmettyy kunnolla.

4. Nosta ulkotulet 30-60 minuuttia ennen tarjoilua huoneenlämpöön, jotta kinuski ehtii hieman pehmentyä ennen herkutteluhetkeä.

Yhteistyössä Atria

Joulukalenteri 10: Rosollin kastike

Joku saattaa ihmetellä, miksi postauksen otsikkona on pelkästään rosollin kastike, eikä rosolli ja rosollin kastike.

Tämä johtuu siitä, että rosollia voi ostaa myös valmiina. Tyttöjen joulussa pöytään nostettiin valmista Atrian rosollia (saatu blogin kautta), joka säästi minut aikamoiselta pilkkomiselta. Valmiissa rosollissa ei sinänsä ole mitään vikaa, ainoa miinus tulee siitä, että kaikki on punajuuren takia ihan punaista. Mutta punainenhan on joulun väri, joten turha siitä on valittaa.

Viime jouluna teimme rosollin itse, ja olihan se hyvää. Tänä jouluna yritän saada äitini rosollivastaavaksi viimevuotiseen tapaan, joten saapa nähdä syödäänkö meillä reippaan kahden viikon päästä joulupöydässä itse tehtyä, vai kaupasta ostettua rosollia. Mulle passaa kumpi vaan.

Vaikka rosollin päättäisikin ostaa kaupasta valmiina, voi rosollin kastikkeen kuitenkin tehdä itse. Kastike valmistuu tuossa tuokiossa, ja sen voi tehdä hyvin valmiiksi jo edellisenä päivänä, jotta kastikkeen maut saavat tasaantua kaikessa rauhassa.

Rosollin kastike

• 2½ dl ranskankermaa
• ½ sitruunan mehu
• ½ rkl hyvää sinappia
• ½ tl rouhittua mustapippuria
• 1 tl punajuurien säilöntälientä

1. Sekoita ranskankermaan sitruunan mehu, sinappi ja rouhittu mustapippuri.

2. Jos haluat värjätä kastikkeen söpön pinkiksi, sekoita joukkoon vielä hieman punajuurien säilöntälientä. Minä käytin värjäykseen punajuurten keitinvettä, sillä satuin keittämään samaan aikaan punajuuria toista reseptiä varten.

Joulukalenteri 9: Trattikynttilänjalat

Tiedän, että lupasin teille jo eiliseksi postauksen Wanhan ajan joulun ruokamenusta, mutta erinäisten esteiden takia kyseinen postaus on näillä näkymin tulossa julki vasta perjantaina. Trattikynttilänjalat sopivat kuitenkin hyvin Wanhan ajan joulutunnelmaan, joten kurkistetaan seuraavaksi miten helppo nämä kauniit kynttilänjalat on toteuttaa kotioloissa.

Törmäsin trattikynttilänjalkoihin jo jokunen vuosi sitten Meillä on joulu -kirjan sivulla 19. Korvamerkitsin kirjan sivun, ja tänä jouluna sain vihdoin trattikynttilät toteutuksen alle.

Trattikynttilänjalkoihin tarvitaan vain kolme juttua – lasisia pulloja, tratteja (eli siis suppiloita) ja kynttilöitä. Meiltä löytyi kotoa valmiiksi erikokoisia lasipulloja sekä kynttilöitä, mutta trateista ei ollut tietoakaan. Jos nyt ei sitten lasketa Ikeasta hommattuja sinisiä muovisuppiloita. Ei, niitä ei lasketa. Lähdin metsästämään kauniita emalisia tratteja tori.fin sekä huuto.netin kautta, heti sen jälkeen kun olin varmistanut, ettei äidilläni ollut kaapin perukoilla jemmassa vanhoja tratteja. Tori.fi tuotti tulosta, ja pian olinkin hypännyt auton kyytiin, ja olin matkalla hakemaan kolmea vanhaa trattia.

Tratit hommattuani etsin kaapeista kolme sopivaa lasipulloa ja muutaman kynttilän. Asetin tratin pullonsuuhun, ja ikään kuin ruuvasin kynttilän trattiin kiinni. Aika helppoa!

Trattikynttilänjalat ovat paloturvallisia ja keräävät valuneen steariinin kätevästi suppilon sisään. Näistä mä tykkään – saa matkia!

 

Joulukalenteri 8: SicaPelle Vanhassa Porvoossa

Mordor, Herra Longfield tässä.

Mepäs käytiinkin tuossa jokunen päivä sitten Porvoossa. Miksi sinne mentiin, no, siksi koska siellä on se semmonen vanha kirkko, jonka katon joku torspo joskus monta vuotta sitten sytytti tuleen. Katto on onneksi jo korjattu, ja nyt sinne kirkkoon oli Johanna Kurkela menossa laulamaan joululauluja. Ja me kovasti haluttiin mennä Johanna Kurkelan laulua kuuntelemaan. Seuraksi piti alun perin tulla appivanhemmat eli Hulin äiti ja isä, mutta ei ne sitten päässeetkään tulemaan. Eipä hätää, saimme kuitenkin Oxygenol-pariskunnan heitä stunttaamaan!

Porvoossa ollaan oltu montakin kertaa aiemmin, mutta koskaan ei oltu vielä saatu itsejämme Porvoon kehuja keränneeseen SicaPelleen syömään, ei vaikka yksi vuosipäivä vietettiin yökin samassa rakennuksessa missä SicaPelle sijaitsee. Silloin kyllä päästiin aamupalaa ravintolaan syömään, mutta eihän se oo ihan sama kuin varsinainen ravintolakäynti. Mutta nytpä sitten avautui hieno tekosyy mennä SicaPelle testaamaan, laskeskeltiin kellosta että hyvin ehdittäisiin sinne syömään ennen kuin Johanna alkaa poltetussa kirkossa laulamaan. Huli reippaana naikkosena sai kun saikin sieltä pöydän varattua, ja sovittiin sitten Oxygenol-pariskunnan kanssa että nähdään siellä.

No ei me sitten nähty toisiamme siellä ravintolassa, vaan ravintolan edessä kun oltiin melkeinpä samoihin aikoihin paikalla. Suunnistettiin sisälle, ja meidät talutettiin ravintolan yläkerrassa sijainneeseen pöytäämme. Siinä sitten ihmeteltiin että mitäs me nyt oikein tilataan, glögiä otettiin alkujuomaksi ja lopulta saatiin ruokavalinnatkin tehtyä. Rajallisen ajan takia otettiin kolmen ruokalajin menu, Oxygenol-pariskunta ja Huli otti kaikki ihan samanlaisen kombon, minä olin erilainen nuori ja otin ihan omat annokseni, paitsi että jälkkäriksi tosin otin saman kuin muutkin. Varsinaista ruokaa odotellessamme meille tuotiin ihan ekaksi pöytään keittiön tervehdys. Ei se vieläkään ollut semmonen lappu missä lukisi että ”Moikka! t. Keittiö”, vaan se oli ilmaista ruokaa niinku aina tähänkin asti nämä keittiön morjenstukset ovat olleet. SicaPellen keittiön tervehdys piti sisällään kanannahkaan käärittyjä mustajuuren palasia, joita sai majoneesiin dippailla. Ne oli todella hyviä! Kiva keittiö kun meitä muisti moikata!

Saatiin myös leipää syödäksemme, ja nepä olikin ihan tajuttoman hyviä leipiä ne! Tarjolle tuotiin hemmetin hyvää saaristolaisleipää, ja vielä sitäkin parempaa vaaleeta leipää. Tarjoilija ylpeästi mainosti, että se vaalea leipä on 100 vuotta vanhaa: käskin tietysti tarjoilijaa viemään moisen homemöykyn heti pois silmistäni! Mutta sitten tarjoilija selvensi että leivän taikinajuuresta hän puhuikin, ja ei ihme että sitä juurta on jossain maan alla niin kauan jemmattu, leipä oli sen verran hyvää suolatun voin kanssa nautittuna että ruinattiin lopulta vielä uusikin leipäannos pöytäämme.

Tarjoilija myös kertoi meille, että ravintolan kummallinen nimi juontaa juurensa porvoolaisesta kuvanveistäjähemmosta nimeltään Carl Wilhelm Vallgren. Tämä jamppa tuli myöhemmin tutuksi Pariisin Villenä, koska hän opiskeli veistelytouhujaan Pariisissa, ja hänen mukaansa nimetyssä hotellissakin olemme yhden yön joskus viettäneet. Näiden kieltämättä hienojen saavutusten lisäksi Carl on veistänyt mm. sen patsaan Helsingissä, minkä haalaripukuiset huligaanit menevät aina vappuisin lakittamaan, Havis Amanda on sen nimi jos satutte patsaan tietämään. SicaPelle taas oli Pariisin Villen lemmikkipossun nimi. Tämä possu koki lopulta ikävän kohtalon, kun Akseli Gallen-Kallela -niminen hulttio tuli kerran koirineen Villeä tapaamaan, ja tämän Aleksin koirat sitten meni SicaPellen raatelemaan hengiltä. Ihme spede koko Asko, kukaan ei onneksi hänen nimeään nykyään enää muista, mutta SicaPelle-raukan mukaan on sentään nimetty ravintola Porvoossa.

Leivät ja keittiön morjenstukset syötyämme ja huonoa koiranomistaja-Arvia aikamme haukuttuamme tuotiin eteemme alkuruoka-annokset. Vähän mua siinä vaiheessa harmitti että aloin sooloilemaan annoksia valitessamme, Oxygenol-pariskunnan ja Hulin naaman eteen nimittäin roudattiin isot lautaselliset hemmetin hyvän näköistä vuohenjuusto-tomaatti-risottoa, mulle taas tuotiin lautanen missä joidenkin ruohonkorsien alla oli jemmassa pari kuivaa leivänkannikkaa, maksamakkaranokare ja jotain turvonneita puolukoita. Tarjoilija kyllä sitten oikaisi, että siinä on ankanmaksapateeta, briossi-leipää ja karviaisia, ja lisäksi lautasella oli jotain fluidi-nimistä kastiketta, en muistanut kirjoittaa ylös mistä se fluidi oli tehty mutta ”fluidi” luki puhelimessa joten sitä se ainakin oli nimeltään. Ihan hyvältä se munkin annos lopulta maistui, ei siinä mitään valittamista ollut, mutta kyllä se risotto oli parempi valinta kun sitä sain armollisesti Hulin lautaselta vähän maistaa. Se oli ihan älyttömän hyvää, olin kirjoittanut tonne puhelimeen että se oli pehmeää ja hellänmakuista suussa, en muista kuka niin sanoi mutta ei sillä väliä!

Pääruokien kohdalla sitten sainkin tuuletella voitonriemuisena, sillä minun peuran ulkofilettä ja paistia, perunamuussia, artisokkaa ja greippigeeliä sisältänyt annos pesi ihan 6-0 toistensa matkijoiden ruijanpallas-annoksen, jossa oli kalan lisukkeena fregola-pastaa, paprikapyrettä ja kiusaksi vielä piilotettu helmisimpukan kuoret sinne ruoan sekaan. Tarjoilijalle kävi vielä pieni stiplu, hän nimittäin erehdyksessä esitteli kalan ensin turskaksi, ennen kuin korjasi sen ruijanpallakseksi, ja paprikapyreen tomaatiksi. Tiedä mitä ne helmisimpukan kuoretkaan oikeasti olivat, pastakin oli varmaan nuudelipaketista kotoisin ja sitten vaan laitettu siihen nimen eteen joku italialaiselta kuulostava sana. En edes halunnut tuota annosta maistaa, oma peura-annokseni oli niin hemmetin hyvää että se riitti minulle. Annoin vastavuoroisesti Hulin maistaa peuraa koska olin saanut häneltä sitä risottoa, ja varsinkin ulkofile oli hänenkin mielestä todella hyvää. Kovasti Huli ja Oxygenol-pariskunta yrittivät uskotella että se niiden tomaattiturska nuudeleilla oli hyvää sekin, mutta en uskonut sanaakaan niistä selityksistä!

Jälkiruoaksi saatiin kaikki sama annos, niin ei tarvinnut sitten siitä tapella että kellä on paras. Jälkkärinä oli fenkolitoffeen ja valkosuklaavaahdon päälle aseteltu fenkolisorbetti ja päärynäliemi – tai päärynäsorbetti ja fenkoliliemi, en oo ihan varma kumpi, mutta fenkoli ja päärynä sekä sorbetti ja liemi oli jotenkin kaikki edustettuna. Ja ai että, sekin oli kyllä ihan tajuttoman hyvä kokonaisuus! Sorbetin raikkaus, toffeen makeus ja valkosuklaavaahdon valkosuklaavaahtomaisuus yhdessä saivat aikaan semmosen makuelämyksen että melkein meinasi itkettää.

Ruoan jälkeen tilattiin vielä kahvit, ja sen verran kauan hölötettiin siellä ravintolassa omiamme että muistettiin vasta ihan viime tinkaan että ai niin, piti sitä Johanna Kurkelaakin mennä sinne poltettuun kirkkoon kuuntelemaan. Tultiin kirkkoon lopulta sen verran myöhässä, että ei saatu kovin hyviä istumapaikkoja, Johannaa ja apumusikantteja emme päässeet näkemään kuin ihan vähän vain, mutta musiikkihan se olikin esityksen pääasia, se onneksi kuului kirkkoon ihan joka penkille. Ja vaikkei olisikaan, niin SicaPellen ruoat oli kyllä niin hyviä että niiden takia olisin voinut olla siellä kirkossa vaikka toljottamassa seinää ja kuuntelemassa kuinka se huono koirien omistaja Aapeli soittaa sahaa.

Joulukalenteri 7: Ystävien koristelema piparkakkutalo

Luukusta seitsemän paljastuu pieni video. Pääsette kurkistamaan kaunista piparkakkutaloamme, jonka ystäväni koristelivat Tyttöjen joulussa. Videolla vierailee myös Horatio, joka täyttää huomenna jo 6 kuukautta. ♥

Videosta piti tulla lyhyt ja tiivis, mutta sitten siitä tulikin yli kolme minuuttia kestävä pätkä. Hups! Yrittäkää jaksaa katsoa loppuun asti. Oikein kaunista itsenäisyyspäivän jälkeistä viikkoa teille kaikille!

p.s. Huomisesta luukusta pärähtää ilmoille sitten taas ruokajuttuja, luvassa olisi Wanhan ajan joulumenu resepteineen. Nam!

Joulukalenteri 6: Itsenäinen Suomi

Itsenäinen Suomi

Suomi itsenäinen maa on,
vapaa verraton.
On turvallinen olo täällä,
toisin kuin Pohjoisnavan jäällä.
Olemme rakkaita toisillemme.
Perheen ja kodin omistamme.
Jos sairastuu tai itsensä satuttaa,
voi lääkärille juosta laputtaa.
Suomi kaunis maa tää.
Sä kukat kukkivat nää.
Meillä ruokaa ja vettä riittää.
Siitä voit Suomea kiittää.

Kirjoittaja: Peppi Posio, Ruukin koulun 4B

Joulukalenteri 5: Perinteinen piimäjuusto

Voin tunnustaa heti alkuun, ettei mulla vielä pari kuukautta sitten ollut mitään hajua siitä, kuinka helppoa ja vaivatonta juuston tekeminen on kotioloissa. Olin siinä käsityksessä, että juustoa pitäisi vähintäänkin kirnuta monta päivää (no, ainakin monta tuntia) kädet väärinä, jotta sitä voisi ylipäätään kutsua jonkinlaiseksi juustoksi. Mutta kuinka väärässä minä taas olinkaan.

Piimäjuuston tekeminen käy tunnissa, jonka lisäksi juuston pitää antaa tekeytyä jääkaapissa vähintään yön yli. Ja siinä se. Meillä ei ole kotona ollut piimäjuustoa koskaan jouluna ruokapöydässä, vaikka kyseessä on hyvinkin perinteinen jouluherkku. Piimäjuusto on miedonmakuinen, ja se passaa mainiosti muiden jouluruokien kanssa yhteen. Erityisen hyvin piimäjuusto sopii rosollin, saaristolaisleivän sekä alkupalakalojen kaveriksi. Omasta mielestäni piimäjuusto maistui parhaalta sillien kanssa. Mieto juusto pehmensi mukavasti vahvojen ja suolaisten sillien makua.

Tyttöjen jouluun väkersin sitten ihka ensimmäisen itse tekemäni juuston. Piimäjuuston kauniin muotin sain lainaan äidiltäni, joka on ostanut juustomuotin Sipoossa sijaitsevasta Gumbostrand Konst & Form -myymälästä. Juustomuotin sijaan piimäjuuston tekemiseen voi käyttää hyvin myös esim. siivilää, tai mitä tahansa muuta astiaa, josta hera pääsee valumaan läpi.

Juustomuotin tai siivilän lisäksi piimäjuuston valmistukseen tarvitaan sideharso. Meillä ei sideharsoa ollut, mutta kun mainitsin asiasta lounaalla työpaikalla, kiikutettiin työhuoneeseeni heti seuraavana päivänä käyttämätön vauvan vaippasideharso, joka toimi juuston tekemisessä enemmän kuin hyvin. Apteekin haavoille yms. tarkoitetuilla sideharsoilla ei varmaan tee mitään, vaippasideharso on paras vekotin juuston tekoon.

Ja sitten hommiin! Näin se juusto valmistuu.

Piimäjuusto

4-6 annosta

• 1½ litraa täysmaitoa
• 2 kpl luomu kananmunaa
• ½ litraa talous- tai kirnupiimää
• ½ tl suolaa

1. Kuumenna maito kattilassa melkein kiehuvaksi, välillä sekoittaen.

2. Vatkaa kananmunien rakenne rikki. Sekoita munat ja piimä keskenään. Kaada seos kuuman maidon joukkoon kattilaan. Katkaise lämpö ja anna kattilan olla levyllä lämpimässä noin puolen tunnin ajan, kunnes juustomassa ja hera erottuvat toisistaan.

3. Kostuta sideharso ja vuoraa sillä puinen juustomuotti. Laita juustomuotin alle syvä lautanen, jotta hera pääsee valumaan sinne eikä sotke paikkoja.

4. Nosta juustomassaa reikäkauhalla muottiin. Ripottele suolaa juustomassakerrosten väliin.

5. Peitä juustomassa sideharsolla ja aseta sen päälle paino. Anna heran valua jääkaapissa yön yli.

6. Kumoa juusto tarjoiluastialle ja koristele halutessasi esim. tuoreilla yrteillä. Juusto säilyy jääkaapissa hyvänä muutaman päivän ajan.